Niin se kuulkaa on tuo äireen spede. Yöt menee osin nukkuen, osin huudellen umpiunessa "äiti". Äiti sätkii ja loikkii, kaveri nukkuu. Paitsi viime yönä. Poika tosiaan halusi äidin hereille ja kuinka ollakaan, nyt on joku äiti-sanan yökuulemismekanismi umpeutunut. Kaveri istui sängyssään huudellen kun viimein havahduin hereille. Tähänhän sopisi loistavasti se tarina lapsesta, joka pelotteli ihmisiä huutamalla aina "susi" vaikka sutta ei ollut lähimailla ja kun susi viimein näkyi, ei kukaan enää uskonut tätä ja lapsonen joutui suden suihin. Onpa muuten kamala satu.

Oli miten oli, viime yönä spede istui sängyssään ja lopulta, kun irkku viimein heräsi, pääsi äidin ja isin väliin. Niinkuin tuo ei sinne osaisi itse muka tulla, lauantaina äiti heräsi kainaloinen vieressään ilman että ukko sen enempää kuin irkkukaan tuon tuloa olisi huomannut. Unirytmit tuntuu olevan jotenkin sekaisin pojalla, lauantaina lapsi jatkoi uniaan puoli yhteentoista ja se jos joku on rastin seinään vetämisen arvoinen tapahtumasarja. Sunnuntaina herättiinkin normaalisti ennen seiskaa, maanantaina mietittiin taas seinää johon rastia vetää kun poikaa ei näkynyt vielä varttia vaille kahdeksaltakaan miesvahvuudessa. Eilen herättiin taas normaaliin tapaan jo ennen seiskaa. Ja tänä aamuna.

Niin, ulkona on myteri, märkää, kylmää, tuulista ja irkku hoksasi kesken lasten herättelykiekan että kappas, teini menee kymppiin muiden mennessä kasiin. Eikä siinä vielä kaikki, pihassa on kuin onkin auto irkun käytettäväksi. Meillä kyyti kouluun on harvinaisuusluokkaa 10+ ei satoi tai paistoi, siinähän tallaatte/pyöräilette/skootteroitte. Ihan vain tätä harvinaisuusluokkaa, kerrankin toimineita hoksottimiaan ja kasin jälkeen varmuudella hiljenevää torppaa juhlistaakseen irkku päätti viedä koko neljän pennun tiimin kouluihinsa. Ja ei, tätä ei uskoisi erkkikään jos en vakuuttaisi moneen kertaan mutta niin vain kävi että spede jäi nukkumaan irkun pakatessa sakin autoon.

Spede nukkui edelleen irkun palattua keikaltaan. Vasta 8:10 spede heräili. Uskomatonta. Lapsi on mitä ilmeisimmin kiskonut univelkoja pois nyt tyyliin joka toinen yö. Harmi että ne yöt menee silti heräillessä, ilmanko niitä univelkojakin kertyy. Vaan on siinä puolensakin, kun kaveri koisaa pitkään on tämä myös yhtä hymyä koko päivän. Ei riso oikein mikään, jos ei sitten oteta huomioon liian hidasta ruokatarjoilua, tottelematonta tuolia yläkerrassa tai vielä pahempaa, tietokonetta joka ei käynnisty ei niin millään vaikka spede painaisi mitä nappulaa.

Tämän syysmyterin ja speden merkillisten unien kunniaksi irkku on päättänyt tänään kiikuttaa vielä teininkin kouluun. Samalla reissulla käyn hoitamassa roikkumaan jääneet asiat pois ja palailen kotiin tyytyväisenä toimittamaan niitä uskomattoman mielenkiintoisia pyykkäyksiä, siivoamisia ja kokkailuja. Eilen intouduin säveltämään kanasoppaa ruoaksi ja voi vitsi että se oli hyvää. Ruokaa ei olisi mikään pakko tänään tehdä mutta taidan silti yllättää lapsoset leipomalla jogurttikakun iltapäiväksi ja kenties keittelemällä jopa kiisseliä.

Nyt siirryn täyttelemään pyykkikonetta, pesemälläkään ne pyykit ei tunnu loppuvan joten viettäkää mukava keskiviikko ja se on moro!