Uni vaikka pidempäänkin mutta ei. Onneksi sisäinen kello tajusi herättää akan vartin yli kuusi, tiedä kuinka pitkään sitä olisi tullut koisittua muuten. Tai niin, tuskin kovin pitkään. Spede näet havahtui siihen kun nousin sängystä ja samantienhän tämä kaipaili aamuvellitarjoiluaan. Onneksi jäi sentään vellin kiskaistuaan vielä makuulle, irkun aamuhetki on pyhä. Harmillisen lyhyt vain tällä kertaa, seiskalta kun pitää herätellä prinsessa ja poika 14v, molemmat menee kasiin.

Josko tekisin tästä tällaisen enemmänkin ylpeilysävytteisen postauksen ja toteaisin että hiphei, poika 16v on herännyt ITSE ihan jokaikinen aamu tänä syksynä. Ja suoriutunut kouluunkin AJOISSA ja ilman että olisin patistellut lähtemään. Myös teini on herännyt ihan omin avuin joka aamu ja sekin on kyllä saavutus, tosin teinin kohdalla en olekaan koskaan tuntenut samanlaista toivottomuutta näissä heräämisjutuissa kuin pojan 16v. Minun tehtäväni herätyskellona heidän kahden osalta on siis loppu.

Kovin lohdulliseksi tunnen sen että tiedän pojan 14v ja prinsessan heräävän herätyskelloon jos niikseen on, eli heidän kohdallaan herätyskellotoimi ei ole pakollinen eikä näin ollen myöskään samalla tavalla stressaava kuin pojan 16v kohdalla on ollut. Junnu tulee todennäköisesti olemaan kuin poika 16v unenlahjoineen kunhan teini-ikään ehtii. Merkkejä on ilmassa jo nyt ja se ei ole kiva se, ei. Mikähän siinäkin on? Että ihmisillä on aamuherääminen jo teininä erilaista?

Muistan näet varsin hyvin kuinka itse heräsin ihan ominpäin kouluun jo ala-asteiässä ja sama linja jatkui läpi yläasteen. Siskoni taas. Kuvaavaa lienee se että kun hänen isänsä ja äiti erosi siskon ollessa ala-asteen vikoilla luokilla ja sisko jäi asumaan isänsä kanssa, järjesti tämän isä työnsä niin että tämä köröttelin työmaalta joka aamu käymään kotona niin että sai siskolikan herätettyä kouluun. Niin, isäpuoli on maanrakentaja joka ei enää itse juurikaan touhua kaivurin tai kuorma-autojen puikoissa vaan vetelee ainoastaan naruja siellä firman pääpallilla.

Kun sisko meni yläasteelle niin sama systeemi jatkui. Tosin sen seiskaluokan sisko asui minun luonani, teinihän oli tuolloin ihan pieni vauva ja exä armeijassa. Seiskan kevääksi sisko muutti takaisin isän luo asumaan mutta tosiaan, sen syksynhän minä herättelin tämän kouluun ja keväällä tehtävää jatkoi sitten isä. Oikeastaan vasta parikymppisenä sisko oppi heräämään ominpäin ajoissa. Väliin tosin mahtui vuosia jolloin se opettelu ei olisi ollut edes mahdollista eikä edes järkevää tuhlata energiaa siihen mutta se taas on eri asia.

No tulipa taas pohdinto. Palaanpa akuperäiseen eli ylpeilyyn. Prinsessa palasi eilen jalkkistreeneistä todeten kuinka "päähän vähän sattu kun meidän piti opetella pukkaan palloo". Aijai! Mutta hauskaa oli ollut ja muutaman kerran jälkeen päähänkään ei ollut enää sattunut. Ja nyt hän sai kaksi lappuakin valmentajalta, ne pitää lukea ja täyttää ja palauttaa. Niin, seuran tiedotteen ja ilmoittautumiskaavakkeen jonka neiti vie torstaina valmentajalle.

Samalla selvisi se että kustannukset tulee olemaan 135 ekkeä vuosi plus neljä pakollista talkookertaa per pelaaja, oletan että tällä tarkoitetaan vanhempia, tai vaihtoehtoisesti 135 ekkeä plus 128 ekkeä rahallinen korvaus niistä talkookerroista. Myös varusteista tuli tietoa eli nappikset on hyvä olla jos tosissaan alkaa käydä treeneissä (ne prinsessalla jo on, huh) ja mustat pitkät sukat sekä säärisuojat. Ja minä onneton olen tainnut hävittää poikien säärikset. Hittolainen.

No, onneksi ne ei kauheita maksa ja koska ukko on jalkkisfriikki, kuten olen varmaan joskus aiemminkin täällä maininnut, niin ukkohan oli jo hyvää vauhtia viime viikolla tutkimassa erinäisiä jalkkiksia, sääriksiä, nappiksia ja muita treenikapineita lapselle. Yksissä treeneissäkin ukko kävi viime viikolla seisoskelemassa kentän laidalla ja kovin tämä on suunnitellut kuinka prinsessan kanssa hilppasevat kaksin potkimaan lähiaikoina. Loistoharrastus siis!

Junnustakin voisin ylpeillä samoin kuin spedestä mutta myöhäinen heräämisajankohta aiheuttaa sen etten taida joutaa. Kas kun ne kasiin menijät joka tarkoittaa käytännössä sitä että myös poika 16v tulee yhtäkkiä tuohon notkumaan ja koska meidän kaikki muut tietokoneet on ikäänkuin rikkisärki ukon läppäriä lukuunottamatta, tahtoo tämä piipahtaa naamiksessa ja travianissa äitinsä koneelta. Eilen aamulla tämä totesi että "rauhoitu jo mutsi, eiks sun sormet katkee kun noin näpytät" kun en ehtinyt kirjailla postaustani valmiiksi.

Ai niin. Mökkireissun kustannushuoletkin olis ikäänkuin poispyyhityt. Perjantaina vakuutusyhtiöstä soitettiin ja kas, ukon läppäriähän, sitä isoa ja alkuperäistä, sitä ei enää korjata. Että ottaako ukko uuden läppärin tilalle vai laitetaanko tilille rahaa. Rahaa kiitos, meillä on pöytämallin koneita yläkerrassa neljä tällä hetkellä ja jos poika 16v vain viitsisi saada aikaan niin niistä kokoaisi helposti pari toimivaa versiota. Jotka saa liittää verkkoonkin siinä vaiheessa KUN saamme sen uuden modeemin ja uuden nettiyhteyden syyskuun lopussa.

Vaan tämä tästä, nyt siirryn ihan suosilla sinne yläkerran suuntaan suorittamaan erinäisiä tuuppimistoimenpiteitä. Se on moro ja viettäkää oikein mukava tiistai, minä pyrin samaan.

PS. tupakkalakon päivä 15 alkaa suht iiseissä merkeissä. Toivottavasti ukon töihinlähtö klo 13 ei iske totaaliahdistusta päälle koska kioskihan on aivan turhan lähellä. Näin. Postailen jossain vaiheessa ihan silkan tupakkalakkopostauksen kun joudan, se kun on herättänyt runsain mitoin ajatuksia itsessäni. Kaikkea sitä kans.