Kun kerrankin uni maistuisi oikein kunnolla kunnolla niin ei, joku pieni riiviö kiekuu kuudelta velliä. Kiekuu kiekuu ja kiekuu ja vähät välittää äidin maanitteluista "tule tänne äitin viekkuun vielä hetkeks" saati puolitotuuksista tyyliin "nyt on vielä YÖ, ei vielä herätä". Pah! Ikävä ihminen sanon mä! No toisaalta, ehtiipä herätä kunnolla ennen kuin pitää lähteä liikkeelle mutta silti. Muutenkin yö oli todella rikkonainen, kaveri kun on räkäinen ja tästä johtuen sängystä kuului moneen kertaan yöllä "auauauauauauau äitiiiiiii". Ou mai.

Muiltakin osin pieni riiviö on kunnostautunut oikein tosissaan. Vai miten asia pitäisi ajatella, kaveri näet tunki joskus vuonna käpy ja muna Nintendo Wiihin jotain. Siis jotain, joskus ja tämän huomasimme vasta nyt. Aiemmin näet kuvittelimme että pelikone on vain seonnut ja pitää kiikuttaa huoltoon jossain vaiheessa, se kun ronksutti ja ronksutti kuin yrittääkseen poistaa levyä sisuksistaan eikä huolinut sinne sisään tarjottua levyä. Koska kapine kuuluu kuitenkin selvästi viihdeosastoon ei huollonkaan kanssa ole hosuttu, joskus sitten on ollut yleinen toteamus kun pelikone on silmiin osunut. Vaan eilen. Eilen se selvisi.

Ukko näet soitteli allekirjoittaneelle tämän ollessa apteekissa. Että oletko pistänyt nettipankin tunnusläpyskät johonkin, niitä kun ei löydy kirjahyllystä kynäkotelosta missä niiden paikka on. No enpä ollut kyllä koko kortteja pidellyt ihan hetkeen ja kas, siinä apteekin tiskillä päähän pälkähti samantien että niin tosiaan, minähän yllätin speden olohuoneesta sieltä kynäkotelolta aiemmin päivällä. Spede on hämmästyttävissä määrin samaa kaliiberia touhuineen kuin prinsessa oli pienenä, prinsessa työnteli painavaa mäntypöytää olkkarissa edellään mennen tullen, spede tuuppii painavaa nojatuolia päästäkseen haluamiinsa kohteisiin. Kuten nyt eilen.

Komensin siis ukkoa tutkimaan ympäristöä ja kyselemään spedeltä josko tämä vaikka paljastaisi mihin on kortit kiikuttanut, itse kun en ihan hetkeen olisi vielä etsimässä. Apteekkireissulla meni yllättävän pitkään, junnu pyöri kuin väkkyrä jo pitkin poikin apteekkia kun odottelimme että farmaseutti löytää yhden junnun lääkkeistä jostain päin apteekkia. Lopputulema oli, että kone näytti lääkeaineiden paikallaolon persiilleen ja kyseistä lääkettä ei apteekista löytynyt joten saimme tilalle kalliimman vastaavan koska en lupautunut siirtämään lääkkeen hakua tälle päivälle. Toivottavasti junnun olo alkaa pikkuhiljaa asettua, avaavaa on mennyt muutamaan kertaan joka päivä nyt ja se ei ole hyvä juttu se.

Apteekista kurvasin vielä junnun kanssa kaupalle hakemaan ukon siskolle tämän pyytämiä einehiä eli maitoa, leipää ja vessapaperia. Kaupalta ajelimmekin sitten suoraan sinne ukon siskolle mihin prinsessa oli köpötellyt jo aiemmin päivällä serkkujen kanssa touhuamaan ja johon junnukin oli suuntaamassa yökylään. Kotiuduttuani kaivoin esiin nettipankin vanhan tunnuslukukortin, näytin sitä spedelle ja kyselin kaverilta missä mahtoi vastaavat kortit lymytä. Eiköhän kaveri näyttänyt wiitä. Just.

Hetken pelikonetta ravisteltuani totesin että kyllä, siellä tosiaan kopisee joku ja pitkällisen kääntelyn, vääntelyn ja helistelyn jälkeen sain kopattua levyaseman suulta nappipariston. Ja tämän perään puserosta irrotetun kaupan pahvilätkän. Tunnuslukukortteja en tosin saanut näkyviin ja kolinakin loppui sopivasti nämä pari kapinetta poistettuani. Pelikone tosin jatkoi valitsemallaan linjalla eli ronksronksronks joten taitaa kyseiset kortit olla sen verran paksuja että ovat jumittaneet koneen uumeniin sinne jonnekin taakse. Voi rähmä.

Tänään pitää siis soitella pankkiin ja pyytää uusia nettitunnuskortteja. Pelikonetta ei tähän hätään huoltoon kiikuteta, tuskinpa takuu edes korvaa kyseistä operaatioa jossa pelikone avataan ja sisältä kaivellaan kaikkea kivaa mitä riiviö sinne nyt onkaan keksinyt lykätä. Rasittavaa sanon mä! Onneksi tämä päivä on muilta osin todennäköisesti hauskaakin hauskempi, saimme näet kuningasidean ukon siskon kanssa eilen.

Ukko nakkaa meidät aamupäivällä paikalliselle rautatieasemalle prinsessan, junnun ja ukon siskon sekä tämän tytärten kanssa ja me suuntaamme mansesteriin elokuviin ja syömään. Jotain kivaa vaihtelua tällekin lomalle, muilta osinhan tämä loma on lähinnä tällaista ihmettelyä. Enköhän minäkin herää kunnolla reissun päällä, nyt tuntuu siltä että saattaisi uni hiipiä leffateatterissa paikalle kuin varkain, mutta luulenpa että lasten valitsema leffa pitää kyllä minutkin hereillä.

Ja nyt, luulenpa että alan valmistautua päivän kovimpaan koitokseen eli pojan 15v hereille tökkimiseen. Tämä kotiutui eilen illalla isältään, kiukkuisena kuin mikä, yllätys yllätys. Isän kanssa tuntuu olevan tätä nykyä napit kaiken aikaa vastakkain joka toki on ymmärrettävää. Exällä kun on aina ollut rasittava tapa jankata ja jankata samasta asiasta ihan loputtomiin ja tämä tapa on näemmä säilynyt ja toisaalta taas, poika 15v on rasittava suuren osan ajasta. Oikein murkkumurkku jonka kanssa saa olla vääntämässä, kääntämässä ja silmät selässäkin suunnilleen 24/7 tyylillä.

Rasittavuutta kuvannee hyvin esim se, kun soittelin pojalle eilen ysin kanttiin illalla että hophop kotihin sieltä, kuistin katto tyhjeni lumesta ja poika 13v on tehnyt viime aikoina vallan lumityöt joten nyt on pojan 15v vuoro. Poika totesi luonnollisestikin että joo, hän on juuri tulossa kotiin. Tämä siis ysin aikaan illalla, sitä ennen poika oli käynyt kotona kahdesti isältä palattuaan, ensin rähisemässä kuinka prseestä on että hän ei saa itse päättää miten käyttää jokaisen euron niistä 250 ekestä jotka on tienannut ja osin saanut rippilahjaksi viime kesänä ja jotka mummu nyt viimein pyysi tuomaan äidille talteen vaan 150 ekkeä jää äidille suoraan vaaterahaksi.

Sen toisen 50 ekkeä otin itselleni ja siirsin siitä pojan tilille kaksikymppiä puheaikaa varten ja kolmekymppiä meni tämän lainaamaan rahaan ja toisen 50 ekkeä annoin tälle käteen että tämä pääsi hakemaan tälle päivälle suunnittelemalleen laskettelureissulle eväitä kaupalta. Toisen kerran poika ilmestyi kotiin todetakseen että ketutti kuin pientä eläintä, laskettelureissuraha kun oli hukkunut kauppareissulla. Arvatkaapa kenen teki mieli vedellä ympäri korvia kyseistä nuorta miestä? Tämän rasittavuuden jälkeen hän siis totesi ysin kanttiin olevansa juuri tulossa kotiin ja kymmenen jälkeen soitin tälle uudelleen muutamaan kertaan ilman että tämä vastasi puhelimeen. Hieman ennen puolta yhtätoista tämä sitten heilui kolan kanssa pihassa kokonaiset kymmenen minuuttia.

Niin. Lumikasa on siis edelleen lähes kokonaan pihassa. Ja todennäköisesti kovempana kuin eilen, yöllä on ollut pakkasta. Joten jiihaa, luvassa on paljon rähisemistä näin aamutuimaan kun poikaa hereille tökin ja tämä toteaa itsekin asian tilan. Onneksi suuntaan tosiaan sinne mansesteriin päiväksi enkä näin ollen joudu kuuntelemaan sitä manailua ja kiroilua mitä on luvassa. Vaan nyt, tosiaan sinne herättelytoimiin. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!