Jiihaa ja hurraa! Eilen syötiin tissistä. Tai no, pojasta taitaa tulla kumifetisti, rintakumilla homma saatiin toimimaan. Ja kyllä se sitten toimikin. Puolen päivän syötöllä Spede huikkasi tissistä kymmenen, iltapäivällä viistoista ja illalla menikin sitten jo 35 milliä tissistä. Niin ja päälle se Speden oma yksilöllinen maitoannos pullosta eli 50 milliä. Paitsi illalla, jolloin pullon pohjalle jäi viisi milliä maitoa. Hoitaja sanoi ääneen sen, mitä äiti ajatteli, "jo on kumma jos ei lähde paino kamalaan nousuun tuolla syömisellä".

Tissiruokailun ainoa miinuspuoli onkin sitten se, että kun tissit tajusi että syöjäkin on, siis sellainen oikea elävä syöjä, niin eiköhän äiti herännyt viideltä vuotoon... Missä syöjä, kuului ihan selvästi maitobaarin puolelta. No, syöjä pääsee kotiin ihan pian, viikonloppuna olettaisin. Lauantaita veikkaillaan, sunnuntaihan olisi tähän astisen painokehityksen perusteella se looginen mutta niin. Jos Spede tuohon malliin vetää ylimääräisiä maitoja niin painoa saattaa hyvinkin tulla enemmän kuin se 35 grammaa päivässä. Sillä painonnousulla kun paino olisi vielä 20 grammaa vajaa kahden kilon rajasta lauantaina.

Tänä aamuna käy sitten tippaiitakin taas jättämässä käyntikortin Speden sukkaan. Siis sideharsotaitoksen, jonka olen joka kerta tämän käytyä sieltä löytänyt. Bilirubiinit on nyt katsottavina kahden päivän välein, useammin ei kannata koska ne ovat itsestään laskeneet. Ja eipä se Spede enää kellerräkään, joten tuskinpa sitä nousua enää on. Viereisissä kopissa makaileekin sitten kaksi vauvaa valoissa, toinen jo kolmatta kertaa. Taas tulee mieleen kuinka vähällä me pääsimmekään.

Paitsi onnistumisia, eilen oli myös kunnon tietoa tarjolla. Olin kuuntelemassa ravintoterapeuttia joka kävi kertomassa meille, siis usemmalle keskosten vanhemmalle, keskosten ruokavaliosta. Samantien tuli mieleen miehen sisko ja tämän nyt jo 5v tyttö, joka syntyi myös ennen aikojaan, viikolla 35 jotain, liki 36 taisi olla jo, keskosena myös, tosin painoa taisi olla päälle kaksi kiloa ja olikin. Ravitsemusterapeutti painotti sitä, kuinka harvassa ovat terveydenhoitajat neuvoloissa joilla on kokemusta ja tietoa siitä kuinka keskosvauvaa ruokitaan.

"Ette te luultavasti saa oikeaa tietoa neuvolasta, luultavimmin teille painotetaan täysimetystä puolivuotiaaseen, kuten täysaikaisillakin tehdään tätä nykyä". Niinhän sille miehen siskollekin tehtiin, jaksa nyt vaan, raskastahan se on, mutta koeta jaksaa, se on kaikista paras vauvalle. Siitä täysimetyksestä ilmeisesti johtuu se, että neiti on kasvanut aika hitaanlaisesti koko vauva-aikansa ja päälle on jäänyt yösyönti. Vasta viimeisen vuoden aikana miehen sisko on saanut yömaidot pois neidiltä. Nälkä tuon on tainnut olla koko vauva-ajan, eihän miehen sisko ehtinyt ensimmäiseen puoleen vuoteen muuta tehdäkään kuin syöttää kitisevää ja kiukkuista vauvaa.

Saimme monistepinkat käteemme ja puolitoista tuntia keskusteltiin siitä, kuinka keskosta syötellään kotona. 3-kuukautiselle aloitellaan hedelmä- ja marjasoseet sekä riisi- ja maissivellit, totuttelu tehdään nopeutetulla tahdilla niin että 4-kuisena vauvan ruokavalioon kuuluu jo vihannekset, kasvikset ja liha. Pelkkä maitoenergia ei riitä, vauva ei saa tarpeeksi proteiinia jota tarvitsee kasvamiseen. Monistepinkat kannattaa kuulemma säilyttää, "saatte varmasti neuvolassa kuulla kommentteja siitä, että syötätte vauvaa väärin, siinä vaiheessa näyttäkää nämä paperit ja sanokaa, että te olette olleet ravitsemusterapeutilta saamassa ruokailuohjeet".

Ajatella. Minä olen rikollisena äitinä syöttänyt jokaista noista pikkuihmisistä oikein kun olen aloittanut soseet paljon aiemmin kuin suositukset ovat sanoneet. Alle 2500grammaisiahan nuo on olleet poikaa 13v lukuunottamatta syntyessään kaikki, ja kasvikset ja vellit on kuuluneet heidän ruokiinsa jo kolmesta kuukaudesta asti. Lihaa en tosin ole uskaltanut juuri ennen puolivuotispäivää antaa näille mutta silti. Ilmanko meillä on ollut prinsessaa lukuunottamatta nukkuvia tyytyväisiä vauvoja. Niin ja junnua, mutta tämähän oli koko ajan sairas, eli sitä ei voida laskea.

Uskokaa pois, äidit osaa itse parhaiten tehdä päätöksiä vauvojensa hoidon suhteen. Ravitsemusterapeutti vahvisti puheillaan minun tehneen myös toisen oikean päätöksen lasteni sapuskoinnissa. Meillä ei ole rasvatonta maitoa. Meillä juodaan kevytmaitoa, ollaan aina juotu ja tullaan aina juomaan. Prinsessaa lukuunottamatta meillä on sippoisia pieniä lapsia ja kas, äiti on tehnyt juuri oikein. Keskoslapsi totutetaan mieluiten vuoden iässä täysmaitoon, missään nimessä ei rasvattomaan. Eli sikäli päätös tainnut olla oikea, koska ei meillä nyt sentään näillä isommilla täysmaitoa ole ollut, mutta sitä kevyttä, vaikka kuinka olen saanut siitä kuulla neuvolassa "kun suositus on rasvaton maito".

Ilmanko olen kaikkien kevyt- ja rasvaton tuotteiden vastustaja. Lapset tarvitsevat sen rasvan jostain. Kuten terapeuttikin sanoi, luultavasti sillä olemme säästyneet siltä että meitä olisi kehotettu käyttämään lapsilla lisärasvaa. Jota muuten keskosilla sitten saatetaan tehdä jos paino ei lähde hyvin kehittymään. Hassua. Vetäisenkö johtopäätöksen, ja annan neuvon, vaikka inhoankin tapaa neuvoa jos ei neuvoa pyydetä...

Äidit, uskokaa itseenne oman lapsenne parhaana asiantuntijana!