Ja se ei olekaan ihan mikä tahansa ongelma. Ei nyt ehkä ihan avaruussukkulan tipahtamiseen verrattava, mutta irkun mittakaavassa liki samaa luokkaa. Ja se ongelma on junnu. Ja se astma. Yhdistelmäongelma siis. Johon voisi ehkä liittää jopa vielä taysin. Eikö voisikin...

Kuten aiemminkin mainitsin, kaipaamme vettä. Tänään kaipaamme sitä vielä enemmän kuin päivä pari takaperin. Suunnilleen tyyliin, kuteet vek ja sadetanssia polkkaamaan pihaan. Onneksi on naapureita, irkku ei ihan kehtoo tuohon sentään lähteä. Viluhan siinä tulisi ja luultavasti koppiauto noutamaan ennen kuin ehtisin kissaa sanoa. Mutta siis, sitä vettä. Jotta jos edes himpun tai pari. Ja tämä tarvehan juontaa tämän aamuiseen vähemmän reipashenkiseen ulkoiluun, toisin sanoen, kävelimme junnun kerholle vauhtia etana. Matkahan ei päätä huimaa, olisiko 300-400 metriä.

Olin toki kahden vaiheilla ensin, että vienkö toisen autolla, mutta sitten itsekkyys (hyihyi!) ja aurinko (naminami) voitti ja niinhän sitä ajattelin sitten iskeä kaksi kärpästä samalla lätkällä. Eli saan speden nukkumaan ulos ja junnun kerhoon ja kaikki tämä vain muutamalla pikku askelluksella. Väärä arvio. Total mistake! Haloo, missä irkun aivot???

Spede tosiaan nukahti, nukkuu edelleen ulkona (itse muuten olen aivan väärässä paikassa, pitäisi olla maalisuti kourassa kerrosta ylempänä eikä tässä plääsäämässä) ja junnu päätyi sinne minne kuuluikin mutta mutta.... Missä kunnossa. Ai kamala tätä äiti-ihmistä! Jo puolessa välissä matkaa junnu oli tukossa. Oli pakko pysähtyä pitämään sellainen yskintätauko. Köhinätauko. Selkään taputtelu-paussi. Kerholle kun päästiin ja saatiin vaatteet naulakkoon ja ne perinteiset suukkoset vaihdettua, jäi junnu imuttamaan avaavaa kerhotädin syliin. Että tukossa. Ihan sillai reilulla kädellä. Haku siis tapahtuu autolla, no questions ask.

No, koska siinä kotiin kävellessä tajusin, että eihän tästä hitto tule mitään ajan mittaan, etenkään jos astma ei ollenkaan lievene kevätaikaan, ei ainakaan enää siinä vaiheessa kun junnu siirtyy koululaisten ihmeelliseen kastiin, päätin ottaa yhteyttä ASAP astmapolin ihaniin hoitajiin. Jotta josko lääkärin kanssa pientä palaverin tynkää pitäisivät. Jotta pitäisikö sitä lisälääkitystä sitten kuitenkin miettiä vähitellen. Kun allergialääkkeet ja tuplatut hoitavat astmalääkkeet jo menee. Jotta että mitäs? Ja onhan se nyt sitten HELKUTTA SOIKOON sanon mä, ihan hanurista tämä tällainen niin.

Astmapolin hoitajat ovat siirtyneet TIUKKAAN soittoaikajärjestelmään. Siis ei turhia lässytyksiä muulloin kiitos. Että josko sitten soittaisitte uudemman kerran tuossa joko tiistaina iltapäivällä tai ehkä keskiviikko- tai torstaiaamuna. Että irkku kampesi luurin kouraan sitten ikäänkuin vartti myöhässä tuosta torstain soittoajasta. Ja nyt odotellaan sitten ensi viikkoa. Voi hiton hitto sanon mä. Että JOS SITÄ VETTÄ NYT!!!

Menen nyt sinne minne kuulunkin. Eli sutiloimaan. Se on moro!