Kannatti herätä kukonlaulun aikaan. Ihan jo silläkin, että nyt on olo toistaiseksi siedettävä. Päivää kohti mentäessä iskenee jälleen tuskaisuus, mikäli mittarin lukemat repii samoihin asteisiin kuin eilen. Aivan ihanaa kun helteet tulivat, jotenkin eivät vain sovi yhteen ulkoisen (fyysisen) olemukseni kanssa. No, ehkäpä se tästä taas.

Mökkireissu takana, kaksi yötä meni ihan mukavasti. Ensimmäisenä yönä kärsin lievistä hölkkähimoista eli oikean puolen kohdunkannattimet taas kiusasivat. Oli pakko nousta yöllä jaloittelemaan mökin pihaan, muuten ei kipu asettunut, ei sittenkään vaikka vaihdoin asentoa suuntaan ja toiseen. Ei ole vanha akka nuoren väärti ei. Selvästi olin mökin odotetuin vieras, pienet sekosivat täysin sukkiinsa kun äiti ilmestyi, eikä sitä isääkään voi kylmyydestä syyttää.

Mies oli repäissyt siellä mökillä ollessaan, oli vihdoinkin tehnyt sen, mitä olen ainakin pari vuotta jo toitottanut eli ajanut kaljun. Sopi aivan loistavasti, tai siis sopii. Koko joukko kotiutui eilen, viikon ovat kuulemma kotimaisemissa ja lähtevät sitten uudestaan mökille. Junnu ei ajatuksesta oikein pitänyt, se olisi jäänyt koko kesäksi mökille, mutta minkäs teet.

Tänään olisi taas työpäivä, ja niin, junnulla aamukesäkerho. Mukavaa. Josko vaikka pyykkiä pesisi tänään...