Voitteko kuvitella, tässä rauhan (hehheh) tyyssijassa on viime päivinä veri lentänyt?! Lähes tullut ruumiita! Jopa siinä määrin likellä ruumiiden tulo on ollut, että eilen irkun oli pakko tarttua toimeen ja ostaa puruja. Eikä mitä tahansa puruja, vaan niitä sellaisia joita elukoiden häkeissä käytetään. Teinillä kun on ollut jo pari vuotta kaksi pikkuriikkistä ihanaa (irkun lellikeitähän ne) gerbiiliä, Vanilja ja Kinuski. Kinuski on nimensä mukainen väriltään ja kyllä, läskikin vielä, Vanilja puolestaan pieni ja sievä valkoisella nenun päällysellä.

Kovin ovat olleet sopuisat ja rakastavat sisarukset keskenään kunnes keskiviikkona. Silloin se alkoi. Teini totesi irkulle illansuussa, että nyt ne on seonneet. Tappelevat, nujakoivat, huutavat ja purevat niin että veri lentää. Ja kyllä, toisella oli mahanalusessa haava, samoin hännässä pari reikää, toisella puolestaan suupieli auki. Irkulle iski lähes paniikki kun teini kävi kerran toisensa jälkeen sanomassa että taas ne matsaa.

Eilen irkun oli pakko sännätä lemmikkieläinkauppaan kun oli ensin käynyt kurkkaamassa tappelupukareita. Edellisen illan sota-arvet olivat saaneet hieman lisuketta siinä aamun aikaisina tunteina, toisella oli silmä muurautunut liki umpeen ja toisella oli korvan vieressä uusi vekki. Kumpikin kaveruksista oli tiukasti vetäytynyt eri puolille häkkiä, kyräillen selvästi josko toinen lähestyisi ja saisi uudelleen syyn käydä kimppuun. Ei siinä mikään auttanut, pakko se oli kaasutella kaupoille heti kun kello näytti tarpeeksi.

Ja kuten irkku oli arvellutkin, kaverusten erottaminen omiin häkkeihin oli ainoa vaihtoehto jopa myyjänkin mielestä. Onneksi kuistilla sattui olemaan pojan 14 v jostain kiikuttama häkki johon tämä oli jo kesästä asti toivonut saavansa oman lemmikin. Kovin oli sotasankarit väsähtäneitä kun irkku alkoi niitä erottamaan. Ei minkäänlaista pakoleikkiä, hetken irkku ehti olla jo huolissaan että näinköhän vammoja on etenkin Kinuskilla jo liikaa ja kohta tuo oikaisee koipensa. Aika pian tuo piristyi kun pääsi ihan omiin oloihinsa, syöminen ensimmäisenä mielessä ja sen jälkeen pitikin sitten kuopsutella uuden häkin puruja.

Kaveruksilta oli yksinkertaisesti loppunut tila kesken. Myyjän mukaan monesti parin vuoden ikään ehdittyään jo pidempään yhdessä sopuisasti eläneet öttiäiset saattavat tulla yhtäkkiä tietoisiksi siitä, että tilaa ei olekaan tarpeeksi ja kyllä, ne mokomat voivat jopa tappaa toisensa siinä tilanpuutteessa. Kinuski on nyt sitten virallisesti pojan 14v oma pikkumussu ja Vanilja jäi vanhaan häkkiinsä teinin huoneeseen. Siinä sitä on kummallekin lemmikkiä niiksi vuosiksi kun vielä kotona asuvat, öttiäiset kun saattavat hyvinkin elää myyjän mukaan 6-vuotiaiksi. Ja tästä tiedosta irkku oli suunnilleen että TÄH?

Jaa, taidankin hiipata hakemaan sen läskipalleromurusen jälleen viettämään loppupäivää tuohon köökin pöydälle, tuolla kun tuntui eilen olevan vallan mukavaa kun sai köökissä olla irkun valvovan silmän alla. Se on moro ja varokaa lentävää verta!