Neuvolatäti on vaihtunut. Mitenkään edellistä tätiä väheksymättä, hyvä niin, edellinen oli ihan ok mutta kemiat ei yksinkertaisesti kohdanneet tämän kanssa. Ei voi mitään, aina ei osu. Tämä uusi sitten osoittautuikin aivan ihanaksi tätsäksi. Juuri sellaiseksi maalaisjärjellä varustetuksi joka kyseli oikeat kysymykset, kuunteli mitä itse sanoi ja osallistui omiin mietteisiin. Aivan ihanan ihana siis.

Sairaalan paperit Spedestä ei ollut vielä tullut, joten kyseli minulta tiedot Speden voinnista syntymän jälkeen ja hoidoista joita keskolassa sai, aina bilirubiiniarvoja ja silmätippoja myöten. No en kai nyt muistanut tippojen nimeä, mutta kun selitin siitä omituisesta pöpöstä mikä pojan silmässä oli ja tippojen antotiheydestä sekä koostumuksesta, niin johan tuokin uskoi tietävänsä mikä tippamerkki oli kyseessä.

Aikani siinä selostin edellisen yönkin tapahtumia, ja tietysti sitten myös parin edeltävän päivän ja illan, mietin ääneenkin sitä, että kieltäydynkö tylysti tankkailuista iltaisin vai mikä eteen, kun ei toinen syö yöllä kellon mukaan tankattuaan. Tätsy osallistui mietintöihin, yhtyi näkemykseeni siitä, että väkisin herättelyllä ja pakkosyötöillä sotken vain pojan omaa rytmiä ja teen karhunpalveluksen sekä itselleni että pojalle noin tulevaa ajatellen mutta niin.

"Kauanko ne siellä keskolassa käski herätellä öisin..." Ei muuten sanoneet sen kummemmin mitään aikaa sille, taisi olla sanamuotona että aluksi niin että paino lähtee kunnolla nousuun. Ehdinpä siinä jo sanoa siitäkin, että hetkittäin olen jo miettinyt sitäkin toisen tankatessa että eikö maitoa ole tarpeeksi kun koko ajan syö, mutta jotenkin Spede on liian tyytyväinen ollakseen nälissään. Tätsä tuumi että katsotaan vaakaa ja pituutta ja mietitään sitten mitä tehdään. Tuumipa vielä että se on kyllä niin turhauttavaa yrittää väkisin toiselle sapuskaa saada alas, kokemusta on.

Ja ei kun Spede nakuksi ja vaakaan, siitä pituuden kurkkailuun ja kappas poikaa... Painoa oli tullut kuudessa päivässä 210 grammaa. Ja pituutta 2,5 senttiä. Speden kriittiset mitat on nyt siis 2260 grammaa ja 45,5 senttiä eli tätsyn sanoin, kiinniottokasvu loistavalla mallilla. Sekä paino että pituuskäyrä sojotti näytöllä liki suoraan ylöspäin. Tätsä puristeli päätään ja tuumi että valtava vauhti päällä toisella, aivan järjetön ottaen huomioon että sekä painoa että pituutta oli tullut loistavasti. "Testataan, nyt annat pojan itse määrätä öisen syöntitahdin silloin kun on edellisenä päivänä tankkaillut ja maanantaina sitten katsotaan vielä se paino ja pituus", oli tätsän näkemys.

Voi hiittinen sentään, tämä äiree oli heti valmis tähän testiin. Ilmanko Spede on enemmänkin Simo Salmisen näköinen tätä nykyä, poskissa löytyy ja leukaa riittää, onpa reidetkin saaneet pientä pehmeyttä verhoilukseen. Tätsä kehui vielä kuinka rauhallisen ja tyytyväisen oloinen poika onkaan, "missään nimessä sille et nyt anna mitään korviketta lisäksi, saa vielä mahapuruja ja maitomäärä ei todellakaan ole ongelma eli sitä et mieti enää yhtään".

Kyllä kuulkaa oli kevyt askel kun sieltä lähdettiin pojan kanssa. Ja vielä enemmän hymyilytti kun poikkesin alueen vastaanottotiskiltä nappaamaan teinille reseptiä. Tiskin takana oli kuhinaa, muutama hoitaja siellä hääri ja siellähän se junnun vakihoitajakin oli, siis se jolle ei tarvitse enää tätä nykyä sanoa kuin junnun etunimi jos aikaa varaa tai neuvoa kaipaa. Kertoo jotain junnun aktiivisuudesta lääkärien suhteen, olemme liki kalustoa alueella... Hoitsu huomasi meidät luukulla ja loikki vauhdilla kurkkimaan, oli luullut että minä olisin vielä yhtenä kappaleena. "Niin no, vasta tässä valmistaudun synnytykseen, onhan siihen nyt vielä kaks ja puol viikkoa" ja kyllä siinä sitten halailtiin "tuoretta" äitiä ja ihailtiin pientä onnetonta nyyttiä valtavan haalarin sisällä ihan joka hoitsun suunnasta. Tietokilpailuakin ehdittiin hetki mennä ihailun lomassa... *reps*

Eilen illalla Spede ei sitten tankkaillutkaan. Ehei, Spede tankkasi jo päivällä ennen neuvolaa syömällä kolmisen tuntia samalla tyylillä kuin edellisenä iltana. Ja koska irkku on illalla aivan erityisen blondi, niin arvatkaapa tajusinko ottaa päivätankkausta huomioon nukkumaanmennessä? No en tietenkään. Laitoin kellon soimaan neljän tunnin päähän, huoliko Spede silloin sapuskaa? No ei tietenkään, olihan tämä syönyt itsensä erittäin täyteen viimeisellä syötöllä ja tosiaan, tankannut jo päivällä. Tällä kertaa irkku oli sikäli viisaampi kuin edellisenä yönä, eikä ottanut taistelulinjaa vaan tuumi mielessään että voi voi, siinä se sapuska on nenän alla, kaipa tajuaa imaista suuhun jos nälkä tulee.

Nukuttiin Speden kanssa navat vastakkain vielä puolitoista tuntia ja kas, puoli kuudelta aamulla poika oli nälkäkuoleman partaalla omasta mielestään ja johan sitä sapuskaa sitten menikin aimo satsi. Eli viisi ja puoli tuntia oli sitten syöttöväli. Nyt poika makoilee tyytyväisenä kopassaan eikä näytä yhtään siltä että aikoisi nukkua, ehei, näyttää ennemminkin siltä, että kohta otetaan vielä lisähuikat. Joten, pitemmittä puheitta (juu, tämä sepustushan oli todella lyhyt...) kipitän hakemaan vielä kupin kahvia, lasin vettä ja pyörähdän vessassa, sitten täytyy varmaan jo kaivaa maitobaaria esiin...

Ai niin, hassun hauskaa tiistaita kaikille...