Ja kyllä sen selässä tuntee että maattu on. Voe rähmä! No, eiköhän selkälihat virkoa kun hölköttää työmaalle eikä sielläkään ehdi kauheita tänään istumaan. Vaan tekipä se kuulkaa tosiaan hyvää! Ihan vain maatamötköttää ja tuijottaa töllötintä, välillä vähän einehtiä ja maatamötköttää lisää. Kaiken kruunasi erittäin hyvät yöunet, enpä muistakaan koska viimeksi olisin puksuttanut yli seitsemää tuntia heräilemättä välillä. Nyt on virtaa!

Keskiviikko tulikin vietettyä pihalla, kuten arvata saattaakin. Nyt on kukkapenkit kuositettu viimeistä myöten ja kiusasin teiniä että otan niistä kuvat ja oletan että ne on juuri eikä melkein samassa kunnossa kun kotiudumme matkasta. Ihan varmasti joo. Saapa nähdä onko täällä edes eläviä huonekasveja enää kun palaamme. Höh.

Varapoikien äiti kävi istahtamassa hetken kun siinä kukkapenkkejen perkausta olin aloittamassa, juttelimme reissusta ja yllättäen näistä amisikään ehtineistä pojista. Tuli siinä samalla manattua teininkin touhuja lähinnä sen matkan varaamisen takia. Minä en voi edelleenkään käsittää mitä teini mahtaa ollenkaan ajatella touhutessaan. Entä jos tämä saa sen asunnon juuri elo-syyskuulla, millä tämä sen maksaa? Järjetöntä!

Huomenna menen hakemaan matkalaukut varapoikien äidiltä ja samalla kertaa sovittelen niitä sitten autoon. Voi tsiisus, siitä tuleekin hauskaa sanon mä! Tänään singahdankin töiden jälkeen prinsessan kanssa vaateostoksille, lapsi tarvitsee kunnolliset kevätjuhlavaatteet. Ideoita ei kummoisemmin ole juuri nyt mutta eiköhän niitä vaatekaupassa putkahda mieleen. Samalla kertaa taidan katsoa itselleni niitä uikkareita, niitä kun ei tiistain vaatekauppareissulla löytynyt.

Matka lähenee nyt niin vauhdilla että täällä alkaa ihan tosissaan olla perhosia vatsassa. Samalla kertaa mieleen putkahtelee juttuja jotka pitää vielä hoitaa kuten nyt rahannosto oikein pankkikonttorin tiskiltä, se matkavakuutus ja kenties muutama pokkari olisi paikallaan pakata muiden kapineiden sekaan. Pelikortitkin on ollut ajatuksissa, samoin Bakuganit joiden suhteen spede on aivan hullu. Tuskin sitä koko kymmentä päivää tulee juostua ympäri Unkaria niin ettei tenavat ehdi pitkästyä.

Tämän matkan lisäksi suunnitteilla on jo toinenkin reissu, sellainen kahdenkeskinen. Minä olin kyllä ajatellut että tämän kesän reissut on juuri eikä melkein tässä mutta eipä sitten kai olekaan. Katsellaan miten käy, Tallinnaa on mies väläytellyt reissupaikkana. Ilmeisesti niitä ideoita saakin nyt putkahdella sillä minähän jatkan ainakin pari kuukautta koululla syksyllä ja se ops-rahakin on jatkuvasti neuvottelujen alla.

Siitä rahasta neuvotellaan muuten niin usein että minulla on mennä hermot. Ei siksi että siitä neuvotellaan vaan siksi että jokaisen neuvottelun päälle rehtori infoaa minulle kuinka lähiaikoina tulee mahdollisesti päätöksiä asiasta ja sitten joudun aina jännittämään ja hötkymään. Olenkin päättänyt sulkea korvani tiukasti rehtorin höpinöiltä aina syksyyn asti, turha sitä on miettiä kun itse ei asiaan pysty vaikuttamaan.

Ja nyt se on pakko alkaa tehdä lähtöä. Tänään on muuten sitten se jännäjännäpäivä jolloin spede astelee ensimmäisen kerran ikinä parturiin. Pitäkää peukkuja että antamani ohjeet on ymmärretty oikein ja poika ei palaa parturista klanipäänä. Iiiiik! Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai!