Hieman ehkä vielä hakusessa kun aamukahvi kesken, mutta lupaavalta näyttää. Meillä siis nukuttiin. Iltaa kohti Speden lämpö lähti laskuun ja muutenkin olo näytti olevan inansa parempi kuin päivällä, jolloin raukka ei saanut edes nukuttua. Ja kyllä, vain kerran yöllä siirsin pientä parempaan asentoon, ja sekin tapahtui jo siinä vaiheessa kun itse olin vasta mennyt sänkyyn. Ihanaa!

Aamun huono puoli on tosin se, että junnu yskii siihen malliin, että saattaa olla edessä limaoksennuksen siivous, toisaalta, eipä sitäkään ole tarvinnut kertaakaan syksyn jälkeen tehdä. Taitaa sama tauti olla junnuun pesiytymässä mikä Speden kaatoi kunnolla. Toivottavasti rajuusaste pysyy kuitenkin hieman alhaisempana kuin Spedellä oli, muuten täällä ihan oikeasti hillutaan useampanakin aamuna limaoksennuksissa.

Irkku on tainnut seota päästään. Ihan totaalisesti. Irkkuun on iskenyt ns yöheräilytauti. Minähän en herää yöllä mikäli lapset ei mekkaloi, mutta viime yönäkin heräsin pariin kolmeen kertaan ihan vain kuuntelemaan nukkuuko muut. Kuuluuko hengitys. Vaikuttaako jompikumpi pojista siltä, että herää. Ja se jos joku on epänormaalia irkkua. Meillä mies on hoitanut tuon öisen hengityksen kuuntelun aina, sillä kun on jonkinasteinen kammo, joka taas aiheuttaa sen, että suurin pelko toisella on että lapset delaa kesken unien. Spede on saanut paljon mieheltä kiitosta koska on kovaääninen nukkuja. Joka taas sai irkun mieleen nyt sen astman.

Kieltämättä Spede nukkuu aika kovaäänisesti. Rohisten. On nukkunut lähes koko pienen elämänsä jo. Näinköhän... No, ei maalata piruja seinille, erittäin mahdollista on sekin, että pojalla on vain liian isot risat kurkussa kuten kummallakin isommalla täyssisarellaankin eli edessä olisi silloin jossain vaiheessa nipsnips-operaatio. Ja varmasti lisäkiusana toimii tuo monen kuukauden nuha, valuuhan se lima sinne kurkkuun yötä myöten kun toinen makaa selällään. Spede kun ei pysy kyljellään. Ei vaikka äiti on koettanut kehitellä kaiken maailman tukimekanismeja toisen selän taakse.

Perimällä tuntuu olevan aika iso osa lasten vaivoissakin. Kun nyt ajattelee, että meilläkin on näitä lapsia kuusi, joista kolmella on eri isä kuin toisella kolmella. Kolmen vanhimman isällä oli pienempänä joissain määrin korvatulehduksia, ei kuitenkaan kierteeksi asti, samoin tällä oli yökasteluongelmaa pienenä poikana. Aikuisiällä tämä sai vaivoikseen toistuvat poskiontelotulehdukset. Hänen äidillään taas on ollut aina toistuvia virtsatietulehduksia. Kolmen pienemmän isä taas on pienenä ollut korvakierteinen lapsi, jolta on poistettu risatkin näiden oltua liian isot, ja koko isän puolen suku on täynnä astmaatikkoja. Itselläni on ollut yksi korvatulehdus koko elämäni aikana, muutenkin olin lapsena perusterve muutamaa kurkunpäätulehdusta lukuunottamatta. Äidilleni kehkeytyi aikuisiällä paha astma ja allergioita siitepölyihin ja eläimiin, onneksi itse olen säästynyt ainakin toistaiseksi näiltä.

Teinillä oli pienenä muutama korvatulehdus, joita ei enää tullut yhtäkään 9kk iässä sairastetun kurkunpääntulehduksen jälkeen. Kurkunpäätulehduksesta teini oli sairaalassa muutaman päivän, sen verran pahasti tökki hengitys tällä. Isompana teinillä on alkanut virtsatietulehduskierre. Isommilla pojilla taas on ollut yhteensä koko elämänsä aikana ehkä neljä korvatulehdusta. Kummallakin oli yökastelua, toisen kohdalla auttoi kolme kuukautta kestänyt minirin-hoitokuuri, toisella lääkitys menikin likemmäs kolme vuotta. Isompi pojista on iän myötä alkanut sairastelemaan lähes vuosittain poskiontelotulehduksia.

Kaksi näistä kolmesta pienimmästä taas on ollut korvakierrelapsia. Junnulla lisäkiusaa aiheuttaa tietysti tuo astma. Prinsessalla ei ole ollut enää vuosiin sen kummemmin mitään sairauksia yhtä kurkunpääntulehdusta lukuunottamatta, tosin risat tältä nipsaistiin alkusyksystä pois, koska ne aiheuttivat jatkuvan kökimisen lapselle. Poisto olikin enemmän kuin aiheellinen, lääkäri totesi leikattuaan ettei ihme että toinen köki, risat märki ja tihkutteli märkää kaiken aikaa kurkkuun. Junnulta mokomat risat nipsaistiin pois kolmisen vuotta sitten korvien uuden putkituksen ja kielijänteen katkaisun yhteydessä. Eli aika paljon se perimä tuntuu vaikuttavan. Teini peri muuten minun puoleltani sukua myös lonkkaluksaation, serkkutytölläni on ollut sama vaiva syntyessään ja niinpä meilläkin teini oli kätevä paketti ekan pari kuukautta lonkkatukineen.

No jopas nyt tuli tarinaa, kipaisen nyt pökkimään kouluunlähtijöitä ovesta ulos eli se on moro!