Aivan sikana. Eikä hajuakaan, miksi. On vain niin superhyper tympääntynyt olo. Ei huvita mikään eikä kiinnosta mikään. Kai se tulee jokaiselle välillä tämä olo kun toivoisi että yhtenä päivänä, yhtenä iltana, voisi toimia toisin kuin tavallisesti. Olla antamatta iltapaloja, täyttämättä tiskikonetta, siivoamatta iltapalapöytää, sekoittamatta iltavelliä, rukoilematta että juuri tämä ilta on se ilta, kun Spede on täynnä yhteistyökykyä nukkumaan mennessä.

Spedelle kun on kehittynyt täysin tavaksi se, että odottaa saavansa nukutuksen. Irkku koettaa monesti päästä helpolla eli nukuttaa pojan kiikkuun. Sänky kun ei ole paras mahdollinen nukutuspaikka, etenkin kun Spede on keksinyt nostaa pahanpäiväisen metakan illalla vellin saatuaan samalla hetkellä kun huomaa huoneen vaihtuneen makuuhuoneeksi. Ei se muuten haittaisi ja hyvinkin voisi pötkötellä tiukasti pojan vieressä tuttia tarjoten tiuhaan tahtiin mutta kun... junnu herää siihen huutoon. Ja kun junnu herää niin se on vähintään tunti ennenkuin saa tämän nukkumaan.

Tissikään ei käy, nukutukseen siis. Maha täynnä tissi aiheuttaa lähinnä ketutuksen pojassa ja taas huudetaan. Monesti Spede nukahtaakin tuoliinsa josta tämän kannan sänkyyn, tosin, puolet kerroista havahtuu hereille kuin taikaiskusta, katsoo ympärilleen, ahaa makkarissa ollaan ja siitä se huuto sitten taas alkaa. Käsittämätöntä sikäli, että päivällä nukkuu tuosta vain makkariin. Ei tajua. Monesti ukko nappaa lopulta täysin yliväsyneen tenavan kainaloonsa, vällää tyynyyn ja peittoon ja kainaloonsa niin että kaveri yksinkertaisesti tipahtaa kuin syksyinen lehti puusta. Äiti ei tähän hommaan kelpaa, ei todellakaan. Äiti kelpaa päivällä ja äiti kelpaa kiikuttamaan mutta illalla sänkyyn ei. Toisaalta taas, isi ei kelpaa kiikuttamaan. Kummallinen tenava sanon ma!

Mutta siis se tympiminen. Minen tajjuu miks. Aamupäivä ja vielä iltapäiväkin meni sutjakkaan lupsakkaasti, ihan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tympimys. Kuuden aikaan. Totaalinen. Olisi tehnyt mieli nakella tiskit koneesta seinille kaapin sijaan, heittää kaukosäädin seinään kun ei sekään luvannut mitään hauskaa katsottavaa hetkeen, potkaista tietokoneen näyttö pihalle kun kaikki blogitkin joita luen oli jo luettuna.

Ei sunkka irkulle iskent ny ne? Tiiätteks, vaihtarit *hehee*... No ei, ei ihan taida iän puolesta vielä istua eikä ne vissiin iske tälleen, kesken hyvän fiiliksen. Olisikohan osasyynä jonkinasteinen ikävän karhennus rinnassa? Kun minen tajjuu miten on mahdollista, että tätä nykyä kun isommat lähtee isälleen, tulee itselle monesti heti sellainen puolinainen olo, koti vaikuttaa tyhjältä. Vaikka eihän se todellakaan ole sitä. Vai olisiko se sittenkin primitiivireaktio tuohon ukonrahjukseen. Joka potee tautia, eikä siis krapulatautia vaan kummallisesti nosti tälle lämmön päälle eilen illalla. Olo on kuulemma kurja, maha tosin ei, mutta muuten. Päähän koskee, heikottaa ja vuoroin on kylmä, vuoroin kuuma.

En minä nyt tiedä. Ei vain nyt huvittais mikään. Ja kun ei huvita niin ei huvita, joten menen nyt heijaamaan tuota kiukkuavaa Spedeä kun ei tuo ukko kelpaa sille. Se on moro ja hilpeämpää löördaakia teitille.