Ihan itsekseen. Tai no itsekseen ja itsekseen, onhan täällä vino pino noita tenavia. Ja väsynyt, erittäin väsynyt irkku. Joka kaikista hyvistä aikeista huolimatta ei ehtinyt aamupäivällä nukkumaan kuin hätinä puoli tuntia. Joka ei alkuunkaan riitä silloin kun yöunet on jääneet viiteen tuntiin ja sekin keskeytyksellä varustettuna. Millähän ihmeellä sitä on aiemmin jaksanut silloin kun muut ovat olleet vauvoja? Silloin sitä ei juurikaan nukuttu päivisin, ehei.

Ja nyt tuntuu, että tunti-puolitoista on pakko saada nukkua, muuten ei kroppa pysy hereillä. Kai se on sitten se ikä, niinkuin serkkulikka väitti. Ei kolmevitonen ole kuulemma kakskymppisen väärti valvomisessa, ei edes kolmekymppisen... Ja niin, viehän imettäminenkin tietty oman energiansa, tottakai. Vallankin kun sitä harjoitetaan vähintään seitsemän kertaa vuorokaudessa, pääsääntöisesti tosin 9-10 kertaa. Juu-u, fysiikan lait kai siinäkin. *heh*

Toisaalta, tämä on hyvää harjoitusta siihen, kun mies palaa leipätyön pariin reilun viikon päästä. Silti tuntuu kovin epikseltä, että joutuu isyyslomastaan uhraamaan tuntiakaan mihinkään mikä sitä ei nyt kiinnosta. Niin pitkin hampain ja voiko näin sanoa, v-ttuuntuneena se lähti. Kun ei nappaa, niin ei nappaa. Spedelle höpötti iät ja ajat siitä, kuinka tulee huomenna sitten taas hoitelemaan toista. Oikein teki itsenikin pahaa katsoa kun toista niin pänni.

Pitäisi varmaan ihan oikeasti tehdä jotain. Yrittää edes. Mutta kun veto on kateissa, niin se on kateissa. Aina ei voi voittaa. Kahviakaan ei voi juoda älyttömiä, johan se vie koko akan turmioon. Ja maitobaarin epäkuntoon.  Josta tulikin mieleen, että tälle päivälle osui valtavan iso ilo! Spede söi koko aterian ilman kumia. Ensin toisesta ja sitten vielä toisesta tissistä. Päälle iski hikka. Joka saatiin pois ottamalla vielä huikat, suoraan tissistä. Jee jee!  Tästäkö se alkaisi?  Tuskin, mutta ainahan sitä saa toivoa...

Juu. Nyt taidan hilppasta a. saunapuutilannetta tutkimaan, b. saunajuomia hakemaan kun teini kotiutui ja c. soittamaan siskolle, tuolle onnettomalle kerubille joka ei ole moneen päivään muistanut soittaa minulle, ihanalle ja täydelliselle siskolle, joka kuulemma on ihme ankea omissa ajatuksissaan olija ollut viime aikoina puhelimessa... (niinkuin se muka olisi totta...) moro!