Puoli kuudelta olin hereillä hereillä ja aivan takuuvarmuudella olisin ollut virkeäkin jos olisin sängystä noussut mutta kun en noussut niin arvaahan sen; kahtakymmentä vaille seitsemän mietin jo mielessäni josko prinsessa onkin vain simppelisti sairas tänään. Junnu kun menee kuitenkin vasta kymppiin ja prinsessahan yski eilen illalla niin ponnekkaasti että yski lopulta oksennukset vessaan. Toisaalta taas junnu pääsee vasta kahdelta ja prinsessa kolmelta eli kannattaako juuri tänään kenenkään jäädä kotiin...

Oikein arvattu, uni olisi jälleen maittanut aamusta vaikka kuinka ja hyvin. Hullua, se samainen uni kun maistui jo illalla puoli yhdeltätoista vaikka olinkin niiiiiiiiin valmistautunut tuijottamaan Fringen telkkarista. Lopputekstit näin, kiitos ukon joka nappasi jälleen kaukkarin kädestäni ja totesi että kannattaisiko ne silmälasit laitella hyllyyn, menetit näet jo ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännenkin mainoskatkon. Tsiisus!!! Onkohan minulla syysmasennus kun niin nukuttaa?

Toisaalta, vaikka nukuttaa niin suurin osa ajasta menee varsin hyvillä mielin. Ja toisaalta taas, tänä aamuna sängyssä päätin että olen selvästikin masentunut. Epäilen päätöstäni. Ja kovin. Luulenpa että osa masennuspäätöstäni juontui unesta johon halusin ehdottomasti takaisin heti silmät raotettuani; siinä unessa me lopetimme tupakkalakon ukon kanssa. Viime päivinä tupakka on kieltämättä käynyt mielessä suht taajaan ja vieläpä kaihomielin.

Samaa manasi sisko illalla. Liekö tämä sitten joku tienristeys taas tällekin? Koetinkivi? Että jos nyt pysyt lakossa niin kohta on taas helppoa? Tupakka on alkanut haistakin taas hyvältä eli sekin lienee merkki siitä että tämä on joku hetkittäinen koetinkivi? Asiaa ei mitenkään helpota poika 16v joka tulee kavereiltaan aina tupakalta haisten, hittolainen! No, oletan että kyllä tämä tästä taas nitkahtaa kuosiin, mikä lie kausi menossa.

Osansa yötouhuihin tekee muuten kutina. Annapa olla jos heräät yöllä niin johan kutittaa. Polvitaipeita, pakaroita, ranteita, kylkiä. Se kutina on niin järjetöntä että viime yönä kahden aikaan mietin että pitäisikö minun nousta rasvaamaan itseni. Illalla kun olin moisen toiminnon unohtanut tehdä. Mielessäni olen löytänyt jo syyllisenkin tälle kutinalle, tähän kutinaan kun on liittynyt nyt myös poika 16v ja ukko. Pyykinpesuaine. Kyllä, juuri se!

Meillä kun on aina käytetty yhtä ja samaa pyykinpesuainetta ja nyt alkusyksyn mökkireissulla huumaannuin niin kovin siitä kuivausrummulla varustetusta kodinhoitohuoneesta että komensin ukon tuomaan mökillekin pyykinpesuainetta naapurikunnan pikkukaupasta. Siellähän minä hurruuttelin halppispyykkäysaineella ja kotiinhan se loppu kiikutettiin. Niinpä niin. Kotonakin sitä ehdin nakkoa koneeseen kerran jos toisenkin kunnes jokin osa nitkahti korvieni välissä sen viime viikkoisen lääkärireissun jälkeen.

Tosiaan. Ne ihottuma-alueet sekä pojalla 14v että itselläni on juuri farkkujen vaikutusalueella eli polvitaipeet, reidet, pakarat ja vyötärön kohta. Just. Eli juuri ne kohdat joita vasten vaatteet osuu tiukimmin. Verkkarithan ei jalkoihin samaan tapaan osu eikä collegehousut ja kas, ihottumaa on vain meillä jotka niitä farkkuja tosiaan käytämme taajaan. Voi hevosen sanonko mikä. Ja niinpä minä heitin sen pyykinpesuaineen roskiin keskiviikkona. Harmi että farkkujen kierrossa menee jonkin aikaa ja uudelleen en taida niitä viitsiä eri pesuaineella pestä, luulen mä. Tai sitten viitsin. Kyseisen pesuaineen nyt ainakin julistin ehdottomasti pannaan ja kunhan tästä kutinasta suoriudun niin tasan varmasti en enää ikinä vaihda pyykinpesuainemerkkiä. Nih!

Minulla on teoria myös sille miksi pojalle 14v tuli niin ärhäkkä ihottuma kun taas minulle, kuten myös ukolle ja pojalle 16v, on ilmestynyt muutama hassu näppy sinne tänne ja päätön kutina on ollut lähinnä sen ihoärsytyksen merkkinä. Poika 14v on tosiaan ollut se atoopikko jo pienenä, meillä muilla on iho voinut aina hyvin ilman sen kummempia huomiointeja. Eipä niitä pesuaineita voinut vaihdella silloinkaan kun tämä oli pieni, mutta kaikesta siitä on jo niin kauan että enhän minä sitä muistanut. No, nytpä muistan.

Tämä viikko on ollut muuten kummallisen hiljainen ja ruoan kulunki älyttömän pientä. Huomaa että sekä poika 14v että teini on pois miesvahvuudesta, maitoa sen enempää kuin leipääkään ei ole tarpeen kantaa selkä vääränä. Ruokaakin tein ihan turhan ison määrän kerralla pari päivää sitten, meillä joutuu porukka syömään sitä vielä tänäänkin. Paitsi että unohdin vähentää ruokavahvuudesta kokatessani sekä sen teinin että pojan 14v niin unohdin vähentää itsenikin. Höh.

Eilinen iltapala, tai oikeastaan illallinen, oli muuten taivaallinen! Luulenpa että syön tänään illalliseksi suunnilleen samoilla aineilla tuunatun annoksen. Siinä oli salaattia joka oli saanut kylkeensä tomaattia, kurkkua, punasipulia, fetaa ja ranskalaista salaattikastiketta ja salaatin seurana oli muutama halkaistu lihapulla ja pari siivua halloumijuustoa jotka kumpaisetkin oli paistettu aidossa ja runsaassa voissa. Pannulle jääneet nesteet (voit) kaadoin tietysti salaatin päälle.

Jälkiruoaksi söin jälkiruokakulhollisen Eridanouksen kreikkalaista jogurttia (Lidl) jonka olin maustanut sitruunamehulla ja makeutusjauheella. Karppauksesta intoutuneille todettakoon tässä yhteydessä että kyseinen jogurtti on muuten vielä parempaa kuin partaäijä jos allekirjoittaneelta kysytään! Tämän illallisen söin vieläpä hyvässä seurassa eli telkkarissa pyöri Grayn anatomia ja jälkkärin kohdalla olin jo siirtynyt Top Chefin pariin.

Loppuun vielä huokailua; neljäs tuotantokausi NYPD Bluesta on viimeistä levyä vaille katsottu. Tähteenä on siis tasan tarkkaan kaksi jaksoa ja sniiiiiiiiiif vetää mielen matalaksi tämä. Kyseistä sarjaa kun ei saa DVDnä enää muiden tuotantokausien osalta, ei niin mistään. Pikkulinnut (sisko) jopa lauleli että muita kausia ei ole edes siirretty Suomea ajatellen levyille ikinä, näin hänelle oli kerrottu asiantuntevalta taholta kun hän oli niitä koettanut hankkia. Joudun siis kehottamaan poikaani rikollisiin puuhiin kunhan tämä saa tietokoneensa toimimaan ja imuttamaan ne loput kaudet netistä. Teksteillä tai ilman, voin katsella ilmankin jos niikseen on. Sniiiiiiiif. Linnareissu tässä vielä tulee sano!

Ja nyt, siirryn kotihommien pariin. Prinsessa on ulkoistettu ja kohta lienee alettava herättelytoimiin junnun suhteen. Poika 16vkin ehti kotiutua, tämä oli vielä toisen yön siskolla siskonpoikaa vahtiloimassa. Nih. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!