Diagnoosin. Ihan tuosta vaan, ilman lääkärin koulutusta, ilman stetoskooppia, ihan korvakuulolla. Spedellä on, sanokaa minun sanoneen, keuhkoputkentulehdus. Sitä toista vaihtoehtoa en tahdo edes ajatella, jotta muka kävisi niin huono säkä, että ... niin että ikäkin täsmää junnun diagnoosi-ikään, noin lääkärien silmissä tehtyyn diagnoosiin siis. Mutta keuhkoputkentulehdus, se toisella on ihan tasan varmana.

Spede vinkuu. Siis hengittäessään. Samaan tapaan kuin astmaatikot huonona aikana. Spede yskii. Lima on niin paksua, että se ei vain tule ulos, kaveri tahtoo tukehtua siihen jokaisella yskintäkerralla. Nenästä ei pahemmin räkää ulos enää tule, se vähä mikä tulee on vihreänharmaata. Koko päivänä, sen aamuisen aikaisen heräämisen jälkeen, Spede on saanut nukuttua yhteensä kaksi tuntia. Aamutuimaan puoli tuntia, päivällä puoli tuntia ja nyt illansuussa liki tunnin. Spede on paitsi siis kipeä, myös väsynyt ja kärttyinen.

Oloa ei varmasti helpota jatkuva tunne siitä, että tukehtuu omaan yskäänsä. Oloa ei varmasti helpota myöskään se, että poika on tottunut hieman tehokkaampaan hapensaantiin, nyt hengitys on kovin pinnallista. Perkema, jos olisin uskaltanut toimia oman pääni mukaan ja ilman lääkärin lupaa, olisin lykännyt pojalle junnun avaavaa lääkettä nyt ennen maate menoa. Kas kun kaveri sävähtää puolittain hereille tuollaisen vartin-puolen tunnin välein, ainakin nyt alkuunsa. Spedellä on myös edelleen lämpöä, vaikka aamulla mittari näyttikin normia. Tai no, lämpöä ja lämpöä, kaipa sitä kuumeeksi voi sanoa kun mittari lähenteli 39.

Saattaahan tuo toki olla, että kaveri siitä vielä asettuu kunnolla unosille, yhtä mahdollista on tosin sekin, että irkku suuntaa yön pimeinä tunteina terkkarin suuntaan kainalossaan köhivä, kakova ja erittäin tukkoinen Spede. No, siinähän voi toki sitten samalla nostalgisoida tyyliin "voi täähän on kuin junnun vauva-aikana". Lisähankaluutta uniin aiheuttaa annetut lääkkeet. Kuumetta alentava ja kipua helpottava pronaxen (kuumahan siinä tulee kun lämpö laskee) ja yskään annettu yskänlääke, se lääkärin määräämä.

Kuten arvata saattaa, yskänlääke tietysti aiheuttaa Spedelle juuri sen yhden paskamaisimmista sivuoireista, eli levottomuuden ja ilmeisesti levottomia unia joihin säpsitään hereille. Junnulla vastaavaa teetti pienenä nimenomaan tuo Pronaxen, joka taas ei vaikuta Spedeen mitenkään sotkevasti. Junnun kohdalla koetin antaa tälle aina vain päiväsaikaan sitä, jos tarvetta oli ja korvata sen yön ajaksi panadolilla. Joka laski toki lämmön, mutta ei toiminut kipuun.

Eli meillä on luultavasti luvassa levoton ja huonouninen yö, joka tietysti toimii aivan superhyvin valmiiksi puolikuolleelle irkulle. Joka on tänään sitä väsymyksen aiheuttaa kiukkua purkanut lähinnä siivoilemalla, tiuskimalla astioille, huonekaluille, pyykeille ja kyllä, ukolle. Joka taas on muistanut irkun kivahteluista irkun eilisen illan päätteeksi kivahtaman toteamuksen "ei helvetti, en kyllä kahta viikkoa kuuntelee lätkää sängyssä aina ennen kuin nukahdan". Tästä syystä ukko on siis päätynyt siihen, että nukkuu sohvalla. Joka sekin tietysti risoo irkkua, kun tässä nyt kerran vähän kaikki risoo.

No, koetamme siis selvitä yön yli vielä ilman sitä lääkärikeikkaa, huomenna tilaan heti aamusta ajan. Tosin mielessä kävi sekin kuinka juuri jonkin aikaa sitten kuuntelin jossain ohjelmassa kuinka lääkäri kertoili suurimman osan keuhkoputkentulehduksista paranevan itsestään, mutta pahoin pelkään että tämä ei nyt kuulu niihin. Tai sitten pitää yön aikana tapahtua jokin todella radikaali käänne taudinkulussa. Mutta siis, loppukaneettina totean, että juu, aamulla lekuriin. Jos ei vain ole pakko yöllä sinne sännätä. Se on moro, nyt tää lähtee maate jos vaikka puoli tuntia kestänyt hiljaisuus jatkuisi ainakin pari-kolme tuntia vielä.