Tänään ajattelin viettää runsaasti vapaahetkiä eilisen moppi kädessä riehumisen tasaamiseksi. Aamulla väsäsin paitsi sen lihasopan, myös jogurttikakun tällä kertaa mansikka-banaanijogurttia käyttäen. Hetki sitten otin leivät uunista ja nyt vain istun ja ihmettelen maailmanmenoa. Joka on kieltämättä paitsi merkillinen myös hassunhauska.

Illalla ukko tuumi lauantain konserttireissusta, että onkohan hän keski-ikäinen kun lähtee katselemaan Kari Tapioa, töissä hän ei ainakaan voi sanoa konserttiin lähtevänsä. Itse en ollut edes ajatellut sitä että missä iässä kuuluu kuunnella mitäkin musiikkia. Kuuntelenhan minä myös Paula Koivuniemeä, HIMiä, Popedaa ja Leevi and the Leavingsia, miten ikä kuuluu asiaan? Kuuntelen myös sujuvasti suunnilleen kaikkea musiikkia mitä radio suoltaa ulos. Olenko iätön?

Tänään aamulla onnistuin sössimäänkin, mitäpä ei olisi päivä ilman jonkinlaista sekoilua kun on irkusta kyse. Koskahan minä opin kuuntelemaan junnun höpinöitä niin että otan niistä vaarin? Junnu totesi että katso äiti netistä onko eskarissa tänään jotain erikoista. Irkku heilautti siinä spedeä pukiessa kädellään tyyliin ei siellä mitään ole, ja niin vain kuskasin junnun yhdeksäksi eskariin. Just.

Tänään eskariaika on poikkeuksellisesti 10-14. Joka olisi selvinnyt vallan näppärästi jos vain joku olisi kurkannut sinne eskarin nettisivuille kuten yleensä tekee automaattisesti aamuisin. Perhana soikoon. Onneksi junnu sai jäädä sinne jo tuolloin ysiltä, olisi ollut jotenkin hullun hommaa juosta välissä vielä kotiin ja kiikuttaa hetken perästä poikaa uudemman kerran. Nyt koetan sitten paitsi muistaa etten ryysää yhdeksi eskarille, myös ottaa leipäpussukan taskuuni kun lähden junnua hakemaan.

Pari päivää sitten kun hain junnua oli kävelytien ali kulkevassa purossa komea iso sinisorsauros uiskentelemassa. Keskustassa niitä näkyy enemmänkin, mutta tuossa purossa en muista kertaakaan sorsia nähneeni vaikka siitä usein olenkin kulkenut. Aikamme siinä katselimme sorsan uintia ja kun junnu kyykistyi kävelytien reunaan katselemaan tarkemmin, nousi sorsa purosta ja taapersi junnun eteen seisomaan. Harmi kun ei sitä leipää ollut mukana, keskustassa käy useampi ihminen sorsia ruokkimassa ja sen kerran kun tuossa naapurissa sorsan näkee niin onhan sille oltava apetta annettavaksi. Aamulla sorsaa ei purossa näkynyt ja pahoin pelkään ettei näy nytkään, mutta parempi varautua.

Nyt voisi ottaa ja laitella pyykit kaappeihin, ladata koneellisen pyörimään ja juoda vielä kupposen kahvia ennen kuin on tosiaan aika lähteä junnun noutoon. Se on moro!