Eihän se puhelin ole palautunut, ei. Eilen teini kävi tekemässä rikosilmoituksen ja kas, poliiseillehan tämä puhelimen varastanut mieshenkilö olikin vanha tuttu, tietysti. Poliisi oli ollut ehdottoman in ja pop-persoona, näin irkun silmissä ainakin, mitä kuuntelin teinin juttuja tämän puheista. Oli kerran jos kohta toisenkin kysynyt teiniltä että miten ihmeessä tämä onnistui tuollaiseen edes törmäämään. Kyseinen roisto vie kuulemma äidiltäänkin myyntitarkoituksessa omaisuutta joten huhhahhei, kaikkea sontaa se maailma päällään kantaakin.

Rikosilmoitus taas johti siihen että eilen meillä suoritettiin kännykän myyntikotelon etsintöjä. Valitettavasti ne ei tuottaneet tulosta, eikä luonnollisestikaan kenellekään ole tullut edes mieleen ottaa pakkauksesta IMEI-koodia talteen. Sitä kun tarvittaisiin nyt puhelimen jäljittämistä varten. Perskuta sanon mä. Poliisin mukaan on silti hyvinkin mahdollista että puhelin löytyy tästäkin huolimatta, kas kun poliisin vanha tuttu jolla haku päällä ja jonka asunnolla nämä pyrkivät käymään kunhan vain pääsisivät sisään. Minun teki melkein mieli pyöräyttää teiniä koska minua risoo tämä kovin.

Lähinnä ehkä siksi että teini ei todellakaan tunnu osaavan valita seuraansa mitenkään järkevästi. Alku näytti lupaavalta mutta sitten oli tämä idioottipässi jonka vuoksi teini päätyi oikeuteenkin, vaikkakin asianomistajana, ja nyt sitten tämä joka toki ei varsinaisesti ole teinin tuttu mutta joka pääsi kuitenkin tämän ns lähietäisyydelle. Prkl! Poliisin sanoin, toivottavasti nyt oppi tästä jo jotain ettei jatkuvalla syötöllä tarvitse olla poliisien kanssa tekemisissä, olkoonkin kuinka tahansa apua kaipaavana osapuolena. Sinisilmäinen, sitähän tuo on. No, ehkä siperia opettaa, opettihan se aikoinaan äitinsäkin.

Eilen aamulla oli niin ihana ilma että minun oli kertakaikkisen pakko lähteä speden kanssa kävelylle. Kävimme kaupalla ja spede käveli koko matkan komeasti. Viimeksi otin tälle rattikelkan mukaan mutta eihän tuo suostunut ensimmäistä sataa metriä kauempaa istumaan kyydissä joten vahingosta viisastuneena jätin tällä kertaa kelkan ottamatta. Kotiuduttuamme leivoin Ullan torttua ja sen perään innostuin vielä tekemään suklaahyydykekakunkin. Puolet on syöty, kummastakin, ja jotenkin siinä iltasella aloin tuumailla sitäkin että taidan leipoa turhan usein. Leipomusten jäljet ei tosin näy ainakaan vielä kenenkään ulkoisessa habituksessa mutta ehkä sekin vielä on edessä.

Tänään pitäisi selvitellä saisiko sen IMEI-koodin puhelinoperaattorin kautta, joskus on joku operaattori sen asiakkaalleen antanut mutta tämähän ei ole käsittääkseni normaalikäytäntö. Myös vakuutusyhtiöön pitäisi soitella, poliisin mukaan kun sinne voi tehdä varkausilmoituksen rikosilmoituksen tehtyään. En tosin ole mitenkään varma korvaako vakuutus varastettua kännykkää mutta kaipa tuokin pitää selvittää. Ilmeisesti tästä on tulossa jokin laajempikin selvittelypäivä, ajattelin selvitellä senkin onko täällä ompelukonekorjaamoa. Tuskin on, mutta ainahan sitä voi kysyä.

Viettäkääpä mukava keskiviikko, tämä akka siirtyy pikkuhiljaa puuhaamaan päivän kotihommia. Se on moro!