Ukon pitäisi kotiutua puolen tunnin päästä. Irkku on riehunut villinaisen tavoin ympäri kämppää, puolelta päivin tuumin mielessäni että hitto, se on joko hukannut puhelimensa tai sitten se on hajonnut. Kaipa sitä olisi poliisit jo seissyt oven takana mikäli se olisi onnettomuudessa ollut. Tai niin, ei tietenkään siinä tapauksessa jos se auto siellä lepikossa, syvällä... Tätä irkku ei nyt anna itsensä miettiä enempää, kyllähän se sitten kahden kanttiin selviää.

Tässä sen näkee mikä hitonmoinen vaiva kännykät toisaalta on. Kymmenen vuotta takaperin, kun kännykät vasta yleistyi kovaa kyytiä, ei olisi tullut mieleenkään miettiä, onko toinen selvinnyt töihin vai ei. Ei silloin kesken töiden soiteltu tai muutoinkaan viestitty kotiin että "juu kulta, huomenta, en saanut oikein nukuttua, en tiedä mikä sillä tenavalla on, siellä oli ambulanssi tien laidassa, oliko vielä kun heräsit" ja muuta vastaavaa luonnollisestikin MUKA tähdellistä asiaa.

Nyt ajattelinkin, siis mikäli tuo mies tuolta yhtenä suht ehjänä kappaleena kotiutuu, ehdottaa, että aamuviestittely loppuu. Samoin kaikki muukin turha viestittely. Ja jos se ruojake on sen tehnyt, että on jättänyt vastaamatta vain siksi, että sitä on joku pänninyt, niin totta tosiaan se viestittely loppuu VALLAN ja saa ukko kaivaa kännykän hanuristaan! Niih! Ja syvältä! *yööök*

Ja nyt kuulkaa, kupu ravittuna, silmät lurpallaan, täällä seikkailee mä, eli menenpä plöräyttämään itselleni kaffeet. Kun maatehan EI kannata mennä, kun se jos mikä on varma tapa saada Spede heräämään. Sitä paitsi, sopivasti puolipuutuneena onnistuu rähinäkin paremmin mikäli se ukko tosiaan ... Jep. Palajan astialle ma.