Huomasin tuon ihmeellisen laskurin tuolla sivussa näyttävän 98 500. Siis ihan pilkulleen ja tismalleen. Sehän tarkoittaa blogin historian aikana noin 250 käyntiä per päivä näillä sivuilla, ja se on kyllä tämän akan joutavia jorinoita ajatellen aika huikea määrä. Tuskipa tuo silti se oikea päivittäinen kävijäluku on, laskuri kun näyttää lisäävän lukemaa jokaisesta sivun vaihdostakin. Ehkäpä blogilla on satakunta lukijaa, näin karkeasti arvioiden. Mutta paljon se on sekin.

Ajattelin jopa mielessäni, josko oikein arvonnan laittelisi ajatuksena satatuhatta täynnä. Leikittelin jo ajatuksella arvonnan palkinnoistakin, jotain kivaa pientä tai isompaa kivaa tai jotain. Mutta sitten tajusin, että ei tuu kuulkaa mitään. Tämä akka kun ei ole saanut edes aikaiseksi yhtä ainoaa Kelassa käyntiä, ja tämä käyntihän on ollut työn alla vasta tuollaisen hmm... 8 kuukautta. Liki 9 ehkä? No, suunnilleen siitä Speden syntymästä asti kuitenkin. Joten miettikää nyt.

Olisiko se sitten hienoa, kun Lissu Alastarosta voittaisi ne arpajaiset. Ja odottaisi sitä pientä kivaa. Tai isompaa mukavaa. Odottaisi ja odottaisi. Miettisi kesäkuumalla, että ihan varmasti se tulee ihan päivänä minä hyvänsä. Laittelisi irkulle kommenttilootaan mainintaa jotta "missähän se viipyy kun ei ole vielä tullut" ja irkku siihen ympäripyöreästi vastaisi tyyliin "no mikäs, onko kusti kippee kun posti kussee" ja "voi hitto, olin juuri tänään laittelemassa sitä matkaan".

Syyssateilla Lissu muistaisi kesken mehun keittelyn, että niin juu, se pakaasi, se ei ole vieläkään tullut. Irkku vastaisi suorastaan häpeilevään sävyyn jotta "mä hukkasin sen sun osoitteen, laitatko uudestaan sen ihan ensi tilassa". Joulupukkikaan ei Lissulle sitä irkun pakettia sitten veisi, eikä Lissu sitä siinä joulutohinoissa muistaisikaan. Helmikuulla Lissu saisi tarpeekseen koko nyssäkän odottelusta ja laittelisi irkulle kiukkuisen viestin, jossa lukisi "paskat sä mitään arpajaisvoittoa ole edes aikonut laittaa, pidä pakaasis" ja irkku muistaisi että ei hitto niin, se paketti jonka anoppi sai jouluna ja jonka sisältöä kovasti kummasteli, eihän se anopille ollutkaan, vaan sille Lissulle. Joka suuttui ihan aiheesta.

Ja niin irkku masentuisi totaalisesti ja kulkisi loppuelämänsä "blogivalehtelijan" leima otsassaan. Jotta niin, arvontaa en nyt kerta kaikkiaan uskalla järjestää. Sen sijaan onnittelen jo hyvissä ajoin sitä iloista ja hilpiää heppua joka sattuu siihen 100 000 osumaan! Näin ennakkoon, muuten sitäkään muista sitten oikeaan aikaan...