Minun on nyt pakko myöntää, että tämä kesäloma ei mene aivan kuten olen suunnitellut. Ei ainakaan nukkumisten osalta. Minä näet olen suunnitellut että aamuisin nukutaan ainakin kuuteen, mieluummin jopa seiskaan eikä suinkaan kipitetä pää kolmantena jalkana ympäri torppaa aamulla 5:09. Mutta sehän on vain minun suunnitelmani eikä se näin ollen ole mitenkään se määräävä ajatus.

Eipä silti, olen minä suunnitellut sitäkin että öisin nukutaan nukutaan mutta ilmeisesti sekään suunnitelma ei ole saanut täyttä kannatusta, viime yönä makkarissamme oli elämää kuin iltapäivätansseissa konsanaan. Spede on ilmeisesti kovin rauhaa rakastava heppu ja lähes iltaseiskaan venyneet prinsessan 10-vuotiskekkerit riehuvilla serkuksilla varustettuna taisi olla liikaa tämän sietokyvylle.

Ilmanko lapsi kylvettyään ja syötyään iltapalansa kaiveli esiin nunnunsa, tuttinsa ja mikkinsä ja kömpi äidin paikalle makuulleen, laittoi MikkiHiiren kerhotalo-DVDn päälle ja kas, vartin päästä tämä oli jo umpiunessa kun kävin kurkkaamassa vieläkö tämä köllöttelee. Niin, pitäähän sitä jotenkin tasapainottaa, jos illalla nukkumaanmeno on ylihelppoa niin tokihan sitä pitää puoli yötä harjoittaa kirkumista. Yksinkertaista.

Tai ehkä se nukahtaminen olikin sitten tasapainoittamassa tätä aamua, toisin kuin aiemmilla kerroilla kun spede on herännyt viideltä on tämä myös torkahtanut takaisin unille puolisen tuntia myöhemmin. No, ei tänään. Tämän puolen tunnin aikana spede on saanut hereille myös junnun joka tajusi että nenässä on paljon röhnää joka kiusaa ja niinpä viimeisen vartin aikana olen kuunnellut makkarista kantautuvaa norsun pärinää jota ryydittää "eikka hiijaa"-huudot ja päätynyt ratkaisuun jossa siirsin molemmat mölyapinat olkkarin sohvalle köllöttämään.

Tässä samalla taidan manata vuodatusta himppasen, olen suorittanut sisään kirjautumista viimeisen puolen tunnin ajan. Ehkä jo vartin päästä se onnistuu, tuolloinhan kellon viisarit ovat osumaisillaan kuuteen. Eipä silti, blogistania sen enempää kuin naamiskaan ei toiminut eilen iltapäivällä kunnolla mutta siitä päätin syyttää Soneraa jonka verkon kautta meidänkin nettiyhteytemme tulee. Sonera on näet tehnyt jotain huoltotöitä jossain lähistöllä jonka seurauksena parin sadan metrin päässä meiltä on ainakin TeleFinlandin kännykkäliittymät olleet vuoroin pimeinä ja vuoroin kunnossa viimeisen pari vuorokautta.

Se, mikä tästä kännykkäliittymien pimenemisestä tekee hassua on se, että meillä on 5 TeleFinlandin liittymää ja kaikki on toimineet moitteetta. Ehkä se sitten vaikutti meillä eilen netin toimintaan, blogeissa ei näkynyt uudemmat kuvat vaikka vanhoja pääsikin katsomaan ja naamis ei antanut ollenkaan ladata, ei edes antaa latausosoitetta, kuville joita olin aikeissa omaan profiilini laitella. Samaista ongelmaa kun ei tuntunut olevan muualla asuvilla ystävilläni.

Tästä postauksestakin on tulossa varsinainen sillisalaatti, kiitos speden joka on vakaasti päättänyt että koska hän ei nuku niin ei nuku muutkaan. Pitäisiköhän minun siirtää päivärytmiämme niin että nousisimme kaikki jo kuudelta? Jolloin ruoka-aika voisi olla kymmeneltä ja ehkä kolmelta? Iltapala kuudelta? Nukkumatti seiskalta? Ainakin just nyt tuntuisi siltä kun spede kirkuu isosiskoaan hereille, onneksi sisko on sikeäuninen eli taitaa valua kuin vesi hanhen selästä speden kirkumiset. Ja kas, vuodatuskin alkoi taas toimia, kello näyttääkin sopivasti 05:53 eli aikataulutettua on ihmisten kirjoitteluajatkin.

Hyppäänpä nyt sillisalatoimaan vielä hetkeksi eiliseen ja kyllähän se on niin, että jos nainen tahtoo saada jotain valmista aikaan ei naisen auta kuin itse ryhtyä töihin. Minä näet tyhjensin kuistin, jälleen kerran, ja kiroillen toki. Heti sen jälkeen kun olin saanut kaksi UllanTorttua tehtyä, keittiön kuositettua ja tenavat nakottua ulos. Junnu oli ahkerana apupoikana, kantoi kevyempiä pussukoita, nyssäköitä ja pahveja saunatuvalle minun riepotellessa painavemmat tavarat sinne.

Lopuksi imuroin, pyyhin pinnat ja kas, kesähuoneemme on jälleen kertakaikkisen ihana! Saunatupa sen sijaan pullistelee kaatopaikalle pääsyä odottavista kapineista mutta mitä sitten, kaatopaikka on ja saa luvan myös pysyä ukon alueena. Siinä siivoilun lomassa mietin jälleen kerran miksi suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja miksi kaatopaikkareissut on niin saakelin vaikeita toteuttaa useammin kuin kerran pari vuodessa. Kaipailin näet jälleen kerran pistorasiaa kuistille enkä vähiten siksi että hyvällä ilmalla siellä olisi aivan ihanaa istua läppärin kanssa kirjoittamassa. Tämän läppärin akkuhan kun on täysin kuollut.

Yhden kanttiin saapui sitten prinsessan kaverit ja serkkutytöt paikalle, katoin heille tarjoilut kuistin pirttipöydälle ja aikansa tarjoiluja syötyään ja naureskeltuaan milloin millekin keskenään neidit katosi trampalle pomppimaan. Kolmelta koulukaverit lähti kotiin ja serkkutytöt jäivät odottelemaan neljältä alkavia aikuiskekkereitä. Minun on pakko myöntää että vaikken pahemmin perusta kekkereistä niin tällä kertaa minulla oli oikeinkin mukavaa.

Oman serkkutyttöni kanssa suunnittelimme parin viikon päähän kimppapäivää, prinsessa ja serkkutytön tytär kun tulevat juttuun todella hyvin ja jotenkin ne leikit ei onnistuneet eilen kunnolla vaikka heillä yritystä olikin. Ja onko ihme, paikalla kun oli myös ne pienemmät serkkutytöt, junnu, yksi pienempien kanssa samaa ikäluokkaa oleva serkkupoika ja spede kaiken kruununa. Koettaa siinä sitten saada rauhassa touhuta yhtään mitään kun aina on joku sotkemassa touhut.

Tämä kyseinen serkkutyttö on muuten prinsessan kummitädin tytär eli minun läheisin serkkuni ikinä. Prinsessan kummitäti taas on se ns varaäitini, täti jonka luona minä olin aina pienenä kesäisin ja viikonloppuisin. Täti touhusi myös omia suunnitelmiaan kesästä ajatuksenaan ottaa prinsessaa ja tyttären tytärtään asuntovaunulle päiväksi jossain vaiheessa. Tämä kaksikkohan on ennenkin ollut kaksin tädillä ja heidän vaunullaan ja onkin oikeastaan harmi että me emme näe kovin usein, täti kun on ihan täysillä aina mukana meidän perheemme elämässä kun tämän kanssa juttelemme.

Illalla olimmekin sitten kaikki ihan hieman puutuneita. Näissä prinsessan kekkereissä on aina yksi aivan erikoisen hyvä puoli verrattuna muiden kekkereihin, ne kun on joka vuosi onnistuttu pitämään hyvällä ilmalla ja näin ollen sisällä ei ole ollut juurikaan siivottavaa niiden jäljiltä. Ei tälläkään kertaa, sillä aikaa kun spede touhusi kylvyssä sain minä siivottua sisätilat ja kuistin suitsait sukkelaan.

Tänään taidankin keskittyä sitten pyykkivuoreen joka hyvistä yrityksistäni ja ajatuksistani huolimatta on päässyt kasvamaan silmissä. Poika 15v kotiutuu illansuussa, tämä piipahti eilenkin kotosalla hätsunpikaa ja on näillä näkymin ensi viikon töissä. Teini puolestaan ei ole tulossa huomenissakaan kotiin vaan tämä jää isälleen vielä yöksi, heillä on isän siskontyttären ristiäiset lauantaina. Lauantainakaan teini ei aio kotiutua, kas kun hän siirtyy silloin poikaystävälleen jonka synttärikekkerit pidetään tuolloin.

Kovin on siis vähänlaisesti tätä sakkia täällä aina vaan, etten sanoisi. Ihanhan tässä tuntee itsensä puolityöttömäksi. No, eiköhän tilanne muutu kun poika 13vkin kotiutuu. Ja nyt, siirryn tosiaan pelmaamaan sitä pyykkivuorta, josko vaikka saisi kaikki pyykit tänään pois. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!