Olisi ollut parikytä minuuttia sitten nähtävissä keittiössä. Ketutti kuin pientä simoa! Olisin ihan oikeasti voinut heittää vellipullon seinään tai maalata mustikkamössöllä seinät kiukuspäissäni. Mikään, ei mikään tässä maailmassa, käy hermoille yhtä paljon kuin kiukkuisena ja väsyneenä tuttia ja nunnua viskova rähinäitkua vääntävä spede. Tai niin, päivällä sitä kuuntelee mennen tullen mutta aamulla, kun olisi itsekin vielä nukkunut ja kun olisi toivonut että ehtisi edes vessaan ensin sen sijaan että täytyy touhuta keittiössä jalat ja silmät ristissä...

Silloin iskee hetkellinen ylimegalomaaninen ketutus ja korpeus jonka aikana voisi ihan oikeasti nakkailla kapineita pitkin seiniä. Ja jos siihen vielä lisää vellitetran josta velli ei tule ulos ajatellusti vaan osa valuu pitkin pullon reunaa tiskipöydälle... Se on paha. Se on todella paha! Onneksi kyseinen tapahtumasarja on jo ohi, spede loikoo vieressä sohvalla tökkien ja potkien ja irkku juo melkein rauhassa kahvia ja kirjoittaa.

Tästä voi tulla mielenkiintoinen päivä. Todellakin. Spede kun ei tahtonut saada illalla millään unta, joka on spedelle todella merkillistä. Luulen, että uniaika meni ohi ja yliväsyneenähän tenavat tuppaa huutamaan päättömille jutuille ja päättömällä tyylillä. Kello oli lähempänä kymmentä normaalin kasin sijaan kun poika viimein simahti sänkyynsä. Ja nyt mokoma heräsi kakskyt yli viis. Rähinäkarjuen. Tästä ei voi tulla mitään muuta kuin erittäin mielenkiintoinen päivä. Sanokaa minun sanoneen.

Lohduttaudun ajatuksella että tämä ei ole normaalia spedeä ja tuskin toistuu ihan lähiaikoina, on näitä aiemminkin silloin tällöin tapahtunut. Mikä lie, kiukkufiiliksellä herääminen ja kun untakin on alla aivan liian vähän niin sehän kertautuu potenssiin sata. Ehkäpä kaveri siitä asettuu kun koululaisia herätellään seiskan kanttiin. Toivottavasti ainakin.

Ukko tosiaan sairasti eilen ja hyvin. Nukkui kuin tukki puolen päivän jälkeen ja heräsi neljän kanttiin hiestä litimärkänä. Taisi kuume tipahtaa rymähdyksellä alas. Seiskan kanttiin tuolla oli selvästi olo parempi eli eiköhän se siitä ohi mene. Itse painelin intopiukeena siskolla käymään viiden kanttiin ja kuulkaa, jos joku piristää irkkua niin se on siskon vinkeä elämä ja höpinät siitä ja kyllä, siskon vaatekaappi!

Nyt on irkulla kolmet uudet ihanat farkut! Tai no uudet ja uudet, irkulle uudet, sisko on ehtinyt niitä käyttää ennen kuin kasvoi ulos niistä. Käytetyissä uusissa farkuissa on yksi maailman parhaista piirteistä. Ne on valmiiksi muokkaantuneet mukaviksi. Pakko myöntää että naurussa oli piteleminen kun sisko farkkuja kaapistaan kaivoi. "Siis onkohan mulla täällä nyt oikein yhtään niitä", ja kiskaisi yhdet farkut alas. Perässä seurasi suunnilleen kymmenet.

Siskoni on vaatefriikki. Ihan oikeasti. Tässä asiassa olemme kuin kahdesta eri puusta veistetyt, minä ostan itselleni vaatteita ehkä kerran pariin vuoteen jos sitäkään, sisko shoppaa aina jos vain on rahaa. Ja tämä ei johdu edes elämäntilanteesta, sama oli meininki jo minun ollessa nuori. En minä silloinkaan pahemmin vaatteista perustanut, parit hyvät farkut ja muutama mukava pusero ja niillähän mentiin suunnilleen siihen asti kun ne kului puhki. Sisko sen sijaan on aina rakastanut kauniita vaatteita ja hankkinut niitä itselleen järjettömät määrät.

Lievää virnuilua aiheutti sekin, että totesin siskolle tämän olevan kovin merkkiuskollinen, kaikki hyllystä tippuneet kun olivat ONLYn mallistoa. Farkkujen suhteen olen tosin huomannut itsessäni saman piirteen, harmi että ei ole moneen vuoteen ollut varaa ostaa itselleen uusia. Viimeksi ostamani farkut taitaa olla viisi vuotta vanhat, silloin ostinkin suosilla kahdet ja harmi kyllä, molemmat on kuluneet puhki. Mutta jos farkut voi olla mukavat jalassa niin ne oli, ja niin on nämä siskoltakin nyt saadut. Toisaalta, onko ihme. Sisko on merkkiuskollinen samanmerkkisille farkuille kuin itse olisin jos täpäkkää olisi.

Nyt on siis irkun vaatekaappi kuositettu taas pariksi vuodeksi. Minulla on aivan ihania kesätoppeja, pusakoita, takkeja ja huppareita. Ja kaikki by sisko. Kesätopit ja pusakat, siinä missä hupparitkin, ovat jo viime syksyn satoa, sisko siivosi kaappinsa ja kantoi kolme muovikassillista vaatteita irkun ja teinin tutkittavaksi. Myös teinin kaappi on täynnä ihania vaatteita.

Jos rehellisiä ollaan, olen monesti miettinyt kuinka tiukalla raha on muutenkin ja kuinka tiukalla se olisikaan jos myös minun ja teinin kaikki vaatteet pitäisi ostaa itse. Tässä kohtaa, toki monessa muussakin, sisko on ollut taivaanlahja. Vaatteet on syntisen kalliita tänä päivänä, jopa ne halppisvaatteet. Markoiksi ei kannata mielessään muuttaa mitään hintaa, muuten lentää persiilleen pelkästä järkytyksestä.

Tänään olisi ohjelmassa se kauppareissu. Suunnitelmana on mennä suoraan junnun eskariinvienniltä sittariin. Paitsi sitä ruokaa, listalla on myös keväthaalari spedelle, samoin kuin kumisaappaat ja lenkkarit. Reppana painattanut tämän viikon talvitamineissa mutta kun ei ole ollut muita. Eikä sen puoleen rahaa ostaa, viimeiset latit laitoin pojan 15v kenkiin. Tällä kun jalka kasvaa kohisemalla ja ainoat mitkä mahtui jalkaan oli talvikengät. Speden kevätkuosituksen jälkeen onkin kaikki saaneet kevätkapineet ja hetken voi taas huokaista.

Ja nyt siirryn sujuvasti tiskikonetta tyhjentämään ennen kuin ryntään yläkertaan suorittamaan koululaisten herättelyjä. Se on moro ja hymy pyllyyn!