Ja pahasti. Eilinen päivä meni yhdessä hujauksessa, aamusta aloitin leivontaprojektin joka käsitti täytekakun pohjan ja jogurttikakun, jogurttikakun uuniin saatuani muistin yhtäkkiä että hittolainen, kumpainenkin kakkukuvuistani on maailman merillä. Ihan hieman riepasi, etenkin kun tiesin että toista kakkukupua ei ole toivoakaan saada ennen iltapäivää jolloin sisko pääsee töistä ja toisen hakemisaikakin on jokseenkin arvuuteltavissa.

Ukko kipaisi minun leivontarumbani aikana käymään televisiokorjaajalla, olimme näet huomanneet loppuviikosta että conax-kortin sovitin jäi mokoma rikkoutuneen telkkarin taakse kiinni. Onneksi ukko otti junnun mukaan, junnulle tämä kesäloma ei taida sopia. Kaiken sen ajan kun tällä ei ole kaveria tai kun prinsessa vielä nukkuu tai tällä on oma kaverinsa, on junnulla "tyyyyyyylsäääääää" ja arvatenkin kun junnulla on "tyyyyyylsääää" tämä muistaa mainita sen joka toisessa lauseessa. Ja niitä lauseitahan tämä suoltaa kuin vanha venäläinen konekivääri konsanaan eli kenenkään on ihan turha edes toivoa että omat ajatukset pysyvät kasassa siinä vaiheessa kun junnu herää.

Vakuutusyhtiöstäkin soiteltiin aamupäivästä, harmi että korvauskäsittelijä soitti ukolle koska ukkohan meni ja möläytti puhelimessa lauseen jota ei olisi kannattanut möläyttää. Käsittelijä näet epäröi ulkovahvistimen korvausta ja päätyi kysymään ukolta ottaisiko tämä ulkovahvistimen mukaan jos muuttaisimme talosta pois. Ukon ryökäle meni vastaamaan että ei ottaisi, minä taas olisin vastannut toisin koska olisin ihan oikeastikin ottamassa sitä mukaan. Ja kas, ei sitä sitten lähdetä korvaamaan, sehän kun kuuluu kiinteistöön ja kiinteistön osalta omavastuu on liki 350 euroa. Voi helva sanon mä!

Se mikä minua tässä pisti korpeamaan oli se, että kun nuo kapineet pamahti niin vakuutusyhtiöstä sanottiin minulle nimenomaan kyseisestä kapineesta että eihän sitä ukkoa sinne kannata tikkaille tuupata sitä vaihtamaan, eihän autonkaan korjaamista itse tehdä jos se kolaroidaan vaan vakuutuksethan ne työtkin maksaa. Että ei kun otat siihen korjaajan vaihtamaan sen, se vahvistin kun on ennenkin korvattu vakuutuksista niin tottahan sen vaihtotyökin siitä korvataan. Tekisi ihan oikeasti mieli kirota ja hartaasti.

Televisiosta ja kotiteatterista tulemme saamaan kokolailla sen mitä noista uusista maksoimmekin ja modeemista tulee muutama kymppi, mutta nyt näyttää siltä että vahvistin vaihtotöineen menee omasta lompakosta ja tässä persaukisuuden tilassa kun syksyinen toimeentulokin on epävarmaa se todella kirpaisee. Se vaihtotyö kun ei ihan halpaa ollut ja ukko olisi sen itsekin saanut vaihdeltua tuosta vaan. Asia on nyt selvityksen alla, ukko näet soitteli uudemman kerran käsittelijälle meidän vakuutustätsämme kehoituksesta.

No, mitäs näistä kun nämäkään ei meistä. Purin ketutustani riekkumalla apinan raivolla pyykkikoneen ja erinäisten alakertaan kuulumattomien kapineiden parissa siihen asti kun kakkupohja oli jäähtynyt ja täytin sen ylösalaisin pakastepussilla vuorattuun kakkuvuokaan. Prinsessa pilkkoi minulle mansikat täytteeseen sillä aikaa kun minä sekoittelin muut täytteen aineet valmiiksi yhteen. Samalla maistelin jääkaapista MMF-massaa mietiskellen onko tuo vielä käyttökelpoista, useissa blogeissa kun on puhuttu sen säilyvän hyvänä pari viikkoa tuosta vaan ja säilyvyyden suurimman kompastuskiven olevan lähinnä sen kuivuminen.

Massa maistui muuten ihan itselleen eikä tuo ollut päässyt edes kovettumaan yhtään kääreissään joten uskaltauduin päätymään ratkaisuun jossa se päätyi illalla kakun päälle. Hieman ennen puoltapäivää sain viimein ukon siskonkin, sen jonka luona se toinen kakkukupu majaili, kiinni ja livahdin sitä hakemaan. Samalla reissulla piipahdin kaupalla noutamassa lisää kananmunia ja maitorahkaa, nyt aamusta pitäisi leipoa vielä pari pellillistä Ullantorttua.

Ukon lähdettyä töihin pyöräytin imuria alakerrassa, manasin ukkoa kovaan ääneen johtuen imurin pölypusseista ja painelin sen perään speden kanssa ulos, tämän kohdalla ongelmaksi alkaa muodostua se ettei tämä olisi auringonpaisteella yhtään sisällä. Ongelma tämä on sikäli että minä en saa oikein mitään tehtyä sisätiloissa ja toisaalta taas, ulkona ei riitä tekemistä loputtomiin kaiken aikaa. Onneksi eilen oli se nurmikonleikkuuoperaatio joten tekemistä kyllä riitti.

Olen saanut jonkinlaisen laihan sovun aikaan tuon romukoneen kanssa vaikka edelleen olen ehdottomasti sitä mieltä että vanha kone oli parempi kuin tusina uusia. Eilen surruuttelin vauhdilla pitkin pihaa sen kanssa ja siinä vaiheessa kun 3/4 osaa pihasta oli ajeltuna minun oli pakko keskeyttää työni hetkeksi. Fiksuna mimminä päätin samalla kertaa lisätä leikkuriin bensaa, se kun tuppaa aina loppumaan ihan himpan ennen kuin piha on kokonaan ajeltu.

Jos kohta olin aiemmin manannut ukkoa pölypussijupakan merkeissä niin nyt kirosin avoimesti ääneen poikaa 15v. Bensakaniseri oli näet kuiva kuin beduiinin sandaali ja hittolainen, siellä oli reilu puoli kanisterillista ollut vielä jäljellä edellisen ajon jälkeen. Että teki mieli kirkua sillä hetkellä mutta keskityinkin lähinnä rähisemään matalalla äänellä puhelimitse pojalle joka ei ollut, toisin kuin oletin, tuupannut bensoja skootterin tankkiin joka olisikin muuten ollut todella todella huono juttu, skootterissa kun käytetään 95 oktaanista ja leikkurissa 98 oktaanista.

Ehei, tämä oli tienannut itselleen bensarahoja viikonloppuna kun me olimme mökillä ja tämä oli hengannut muutaman tunnin lauantaina kotosalla sillä aikaa kun tyttis oli ollut tutustumassa kesätyöpaikkaansa. Ajellut naapuruston nurmikoita meidän koneellamme ja meidän bensoillamme. Voi hevosen prse sanon mä! Hyvähän se toki on että kaverilta löytyy yritteliäisyyttä mutta silti, hitto kun en huomannut samalla sanoa tälle että jatkossa tämä saa luvan leikata meidän oman nurtsimme JOS tahtoo lainata sitä konetta rahaa saadakseen. RÄYH!

Loppuosan nurtsia ajelenkin sitten, jos mahdollista, vielä vauhdikkaammin, blondin aivot kun totesi että jos ajelen oikein rivakalla nopeudella niin ehdin leikkaamaan nurtsia enemmän niillä lopuilla bensoilla kuin ehtisin hitaammin liikkumalla. Ihme ja kumma, bensa riitti juuri ja juuri meidän nurmikkoalueeseemme ja sainpa vielä ajettua sillä kadunvarrenkin puhtoiseksi. Mutta kyllä kuulkaa ketutti. Kolme ärmennyksen aihetta samalle päivälle plus se "tylsääääää"-tyyppi pulputtamassa korvat ja suut täyteen aamupäivällä ennen kuin tämä löysi itselleen seuraa.

Jos joku nyt ihmettelee pölypussijupakkaa niin valotettakoon sen liittyvän siihen mitä pölypusseja suosin pölynimurissa. Meillä on kohtuuiso imuri, Siemensin Dynapower ja sen pölypussihan on aika kookas ja imurilla tosiaan saa imuroida aika pitkään jopa meidän taloudessamme ennen kuin pölypussia joutuu vahtamaan. Ainakin jos käyttää niitä sen ihan omia pölypusseja eikä päädy säästämään muutamaa euroa ostamalla halpoja tarvikepusseja.

No ukkohan päätyi muutama viikko sitten ostamaan juuri niitä vaikka olin nimenomaan painottanut tälle että tuo niitä ihan oikeita alkuperäisiä pusseja siihen, kas kun ne kestävät pitkään ja niissä on kunnon vaihdettavat suodattimet mukana. Manasin jo tuolloin ukolle niistä tarvikepusseista joita tämä päätyi silti tuomaan ja eilen olisin voinut pamauttaa ukkoa päähän pölypussilla jos tämä olisi ollut kotona kun imuria aloin heilutella.

Kas kun se pölypussi oli vaihdettu kolmisen viikkoa aiemmin. Ja imurin imuteho oli luokkaa onneton. Päädyin siis vaihtamaan pölypussin ja mitä näinkään kun pölysäiliön avasin? Koko säiliö täynnä hienonhienoa pientä hiekkapölyä ja pölypussissa ei ollut täytettä vielä edes puolia. Ei, vaikka se oli juuri niin paikoillaan kuin vain olla voi sillä pahvisella lätkällä mikä siinä pussissa oli. Pussi oli siis ilmeisesti päästänyt sitä hiekkapölyä läpi ja koska tähän vuodenaikaan imuriin tuppaa menemään reippaasti nimenomaan hiekkaa niin kaipa se hiekkapöly oli sitten tukkinut jo sen pussin mitkälie huokoset niin ettei se enää vetänyt.

Koska näissä kolmessa ärmennyksen aiheessa, pölypusseissa, vahvistimen vaihdossa ja siinä parempaan käyttöön mennessä bensassa, ei ollut vielä ilmeisesti riittävästi ärmennettävää päätti spede järjestää sitä vielä hieman lisää kun olimme siirtymässä sisälle nurmikonleikkuun jälkeen. Kaveri jäi näet nojailemaan trampaan vaikka huutelin tätä syömään ja kun viimein sain tämän liikkeelle totesinkin tämän kakanneen vaippaansa. Prkl!

Spedehän joutuu reppana viileämmillä ilmoilla pitämään ulkona vaippaa housujen alla, tämä kun ei ole edelleenkään hoksannut että pikkukalsareihin ei kannata pissata. Ilman vaippaa ja housuja tämä käy vallan vessassa tai, nyt homman vaarattomaksi hoksattuaan, puskan vieressä pissalla. Kakalla tämä käy vessassa oli vaippa tai ei, vaipan kanssa vaan tullaan nyppimään äitiä ja toteamaan että kakkahätä olis nyt ja josko sinne vessaan mentäis. Mutta ei eilen.

Eilinen ei ollut siis mikään huippuluokan päivä tässä elämässä, kuten huomaatte. Tästä päivästä on ihan pakko tulla parempi, etenkin kun nyt päivällä on prinsessalle tulossa vinopino kavereita viettämään kaverisynttäreitä ja iltapäivästä taas suvun naisia hyökkää lauma paikalle. Joten ehkäpä minä tästä ihan suosilla siirryn leipomaan niitä Ullantorttuja josko vaikka ehtisi vielä ruokaakin laittelemaan nyt aamusta. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!