Siis niitä konkreettisia, ei mitään tunnetason juttuja. Yhtenä päivänä juttelin jonkun kanssa peloista, siis näistä perusjutuista eli ei mitään pelkään läheisten menettämistä, sairastumista tai muuta vastaavaa, vaan olisikohan keskustelu lähtenyt siitä kun toinen totesi pelkäävänsä ukkosta.

Siinä keskustelun lomassa en osannut sanoa mitä pelkään, kun en kerran pelkää hämähäkkejä, en ukkosta saati käärmeitä, enkä muutenkaan mitään mitä monesti ihmiset kammoksuu. Minua ei hirvitä ottaa hämähäkkejä käteen ja kantaa niitä ulos, ei inhota yhtään sen enempää lentävät öttiäiset saati mitkään muutakaan eläinkunnan edustajat. En toki mielelläni koskisi käärmeeseen, enkä nyt välttämättä näihin isoihin karvaisiin hämähäkkeihinkään, mutta ei ne silti aiheuta mitään vilunväreitä saati kauhun kirkaisujakaan.

Tänään sen hoksasin, mitä kohtaan tunnen vastaavaa kauhua kuin monet juuri pikkuötöiköitä tai hämyheikkejä kohtaan. Minä kammoksun sähköä. Siis en sähköä joka kulkee kiltisti tuolla sähköjohdoissa tai on kauniisti purkitettu pistorasiaan, kunhan se takuuvarmasti on siellä missä kuuluu ja on äänetön, hajuton ja mauton. Vaan annapa olla, jos sähkö tekee minkä tahansa ylimääräisen kuvion mikä sille ei kuuluisi. Jos pistorasia rätisee, olen varma että se räjähtää. Koko pistorasia siis. Lentää taivaan tuuliin tai syöksee valtavan salaman päälleni.

Vielä kamalampaa on, jos sulake palaa sähkötaulusta. Siis se on aivan kamalaa, asteikolla 1-10 minulle se on 10+. Minähän EN sulakkeita vaihda. En, en, en. Ennemmin meillä sitten ollaan ilman lämpöä tai valoja sen aikaa että saan jonkun muun vaihtamaan sulakkeen. Ehei, jos mies on töissä, en anna lastenkaan koskea sulaketauluun. Olen joskus jopa soitellut sukulaiset läpi kun sähkötaulu on rätissyt huonosti kiinni olleen sulakkeen alla, aina niin kauan kun olen saanut jonkun raavaan miehen katsomaan sitä ja toteamaan että juu, kun tän vääntää kiinni niin hassua, ääni loppuu... Miehen annan, tottakai, mutta silloinkin rukoilen mielessäni ettei sähkötaulu sekoa ja langeta virtaa kaikista suojuksista huolimatta pitkin poikin eteistä missä se sijaitsee.

Tämä tuli muuten mieleen siitä, että ulkopistorasia pitää ihmeellistä ääntä. Siellä rätisee, siis hyvin hiljaa, niin että jos autoja menee tiellä sitä ei edes kuulee, mutta kun seisoo hiljaisuudessa puolen metrin päässä rasiasta, ääni kuuluu vaikkakin vaimeasti. Ihan totta! Varmasti on ylivirtaa ja kohta syttyy seinä palamaan ja pistorasian paloja sinkoilee pitkin pihaa. Enkä voi pyytää miestäkään juuri nyt katsomaan sitä. Ai kamalaa. Joudun siis juoksemaan ulkoseinää kurkkimassa.

Tiedän, tässä kammossa ei ole mitään realistista, ei minkäänlaista järkeä, eikä se ole selitettävissä millään tavalla. Tiedän. Se on aivan yhtä älytöntä kuin erään tuttavan ukkosen pelko, tai toisen hämähäkkikammo. Ja arvatkaapa piruuttanne mikä mieheni on koulutukseltaan? No niinpä, sähköasentaja tottakai... Onneksi ei tee silti työkseen niitä töitä, olisin luultavasti kauhusta kankeana päivät pitkät miehen ollessa töissä. Varma siitä, että jään aivan millä hetkellä hyvänsä leskeksi. Joutuisin ottamaan julmetut henkivakuutukset ja rukoilemaan päivät pitkät.

Ei oo kivvaa ei...