Tänä aamuna makoilin herellä jo ennen kuutta. Niin, makoilin hyvinkin ja kappas, laitoin silmät takaisin kiinni ajatuksena että ehei, ennen kuutta en nouse. Päätös olisi saattanut osoittautua täydeksi sudeksi jos spede, tuo äidin pikku herätyskello, ei olisi päättänyt herätä vartin yli kuusi. Speden uusi herätystyyli on aika pistämätön. Ei mitään viereen kömpimisiä tai vienoja varovaisia kysyviä kiekaisuja viereisestä sängystä. Ehei, se on kuulkaa juoksuaskeleet keittiön suuntaan ja megalomaanisia, vaikkakin hyväntuulisia, äiti-huutoja.

Lapselle tuntuu tulevan aamu toisensa jälkeen yllätyksenä että äiti olisikin vielä siinä viereisessä sängyssä eikä suinkaan keittiössä. Tapa herättää on kyllä niin tehokas että eipä tuo haittaa, tänäkin aamuna äiti sieppasi vaatteet kainaloon ja tallusteli vauhdilla perään. Toisina aamuina tuo on muuten todella ärsyttävää, niinä joina spede itse on noussut väärällä tennarilla tai itsellä on ketutuskäyrä valmiiksi korkealla. Onneksi tämä aamu ei kuulunut niihin, tällä kertaa voisi jopa sanoa speden odottaneen sopuisasti aamuvelliään ja äidin pukeutumista.

Minuun on iskenyt joku huonomuistisuustauti. Tai iskenyt ja iskenyt, pitkäänhän se on vaivannut. Saatan yhtäkkiä muistaa jonkun jutun joka pitäisi hoitaa ja kappas, muutama tunti ja taas se on pois mielestä. Tai tapahtuma johon pitäisi mennä. Paikka jossa käydä. Jos en pääse toteuttamaan kyseistä juttua samalla hetkellä kun sen muistan, on enemmän kuin varmaa, että vartin päästä en edes muista muistaneeni jotain juttua. Viimeisin tällainen kävi ilmi eilen illalla puhelimen soidessa. Sisko soitti kysyäkseen tulemmeko me hänen poikansa nimipäiville.

Minä muistin ne nimipäivät vallan hyvin muutama päivä sitten, jopa niin hyvin että oli pakko katsoa omasta kännystä että mille päivälle se kutsu olikaan. Ajatus oli tietysti merkitä päivä ylös kalenteriin mutta niin. Katsomispaikkana oli olkkari ja jotenkin siinä matkalla keittiöön unohdin että olen menossa merkitsemään kyseistä asiaa sinne kalenteriin. Siitä voiko tämän laittaa pelkän huonomuistisuuden piikkiin voidaan olla montaa mieltä. Laittaisin enemmän kuin mielelläni osan syystä eteisessä vastaantulleen läksyihin apua kaivanneen junnun piikkiin.

Tänään pitäisi siis mennä nimppareille vaikka ei oikein nappaakaan. Meillä kun ei ole tapana viettää nimppareita, ei niitä ollut tapana viettää lapsuudenkodissanikaan eikä oikeastaan nyt yhtäkkiä tule mieleen oikein ketään jolla se tapa olisi. Siskollani se on, siis oman poikansa suhteen, ollut ihan alusta asti. Toisaalta ihan hyväkin, että pitäisi mennä, joudun jokatapauksessa verottamaan siskon vaatekaappia jälleen kerran. Eilen kun kävi selville sekin miten niihin perjantain häihin aikoo muu porukka pukeutua.

Mekko-ostoksilla on suvun naiset käyneet. Itse aion tosin pidättäytyä suorissa housuissa, mutta kaipa se pitää jotain fiksumpaa koettaa sitten yläpäähän löytää, penskat kun olivat onnistuneet tahrimaan allekirjoittaneen ihanan vaalean paitapuseron johonkin mustaan tämän roikkuessa henkarissa kuivumassa. Ei hajuakaan mitä se musta on, mutta irti se ei lähde. Ei pesussa, ei liottamalla, ei tahranpoistajalla. Muutamia kirosanoja oli ilmassa kun huomasin kyseisen vahingon tapahtuneen syksyllä. Paita kun on juuri niin itseäni kuin olla voi, etenkin kun yhdistän siihen liivin joka on myös niin itseäni kuin olla voi.

Muutenkin kyseisten häiden kanssa pomppii nyt yllätyksiä ilmoille. Minut pyydettiin keittiöön hoitamaan kahvitusta joka sopii toki paremmin kuin hyvin. Häät alkaa vasta iltakuudelta, pappi tulee kotiin vihkimään ja paikalla on vain lähimmät joita silti kertynee useampi kymmenen henkeä. Ohjelmaa kyselin ja ensin on tosiaan vihkiminen, sen perään onnittelumaljat ja jos joku tuntee tarvetta pitää pienimuotoisia puheita niin tuokin sopii tuolle hetkelle. Sen perään on sitten kahvitus. Pienimuotoista manailua aiheutti tuo kellonaika, spede kun on tottunut kahdeksalta kellistymään sänkyyn ja kuuluu lapsiin joilla menee yö sekaisin jos valvoo myöhempään tai ei ehdi rauhoittua sitä tuntia-puoltatoista ennen nukkumaanmenoa.

No, olen nyt viitannut kintaalla tälle speden yölevottomuudelle, luultavasti se tosin tulee kertautumaan eli muutama yö menee peräjälkeen heräillessä mutta olkoon, kyseessä on kuitenkin toisten häät joten kaipa tässä muutama yö voidaan hyppiä niin tärkeän tapahtuman vuoksi. Vaan eilen tuli sitten se totaaliyllätys. Morsiusparin toiveena on että mahdollisimman moni jää vielä istumaan iltaa ja "bilettämään" kuten asian ukon sisko ilmaisi. Voi todellakin sanoa että tämä tuli täysin puskan takaa tälle ihmiselle. Morsian on viimeisillään raskaana ja jotenkin olen kuvitellut että kyseessä on todellakin vain kahvitteluhäät.

Jahans. Mitä tähän sitten sanot. Olisi ollut ihan kiva tietää tämä ajatus aiemmin. Allekirjoittaneella kun on tosiaan aika monta lasta mukana tilaisuudessa. Siis pienehköä lasta. Joille pitäisi olla tosiaan sitten hoitaja joka lähtisi heidän kanssa ajoissa kotiin jos itse aikoisi jäädä paikalle. Toisaalta, eipä tarvitse miettiä asiaa sen kummemmin, eikä sen puoleen nähdä vaivaa lastenhoitajan hankkimisen suhteen. Okei, eipä meillä ole enää hetkeen jouduttu sitä vaivaa näkemään tässä asiassa kun teinit ovat avittaneet paremmin kuin hyvin tämän asian suhteen, mutta niin, tällä kertaa on ehditty jo ensi viikonloppu lyödä lukkoon eli teinitiimi on lähdössä isälleen viimeistä päätä myöten.

Vaan tämä tästä, nyt on pakko ottaa askel jos kohta toinenkin ja lähdettävä yläkerran suuntaan. Jokainen tenava on menossa kasiin tänään ja muut on jo kunniakkaasti hereillä ja aamupalat syöneinä paitsi se 15v poika. Täytän siis vesilasini ja lähden kippailemaan vettä niskaan. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!