Tapahtumaköyhä elämä. Ainakin hetkeksi. Ehkä vielä täksi päiväksi? Lähdetäänpä liikkeelle ihan alusta.

Eli, irkun on nyt kyllä lopetettava dokaaminen. Täysin ja kokonaan. Nih! Kamalaa kun tässä iässä ihminen sammuu vessaan. Enkä edes juonut kuin pari lasillista eilen. Sellaista keskikokoista. No joo joo, siis ihan yhden jaffaa ja yhden colaa. Taisi olla liikaa, ainakin se jaffa. Tai sitten jokin tauti on taas liikkeellä. Joka on todennäköisempi vaihtoehto.

Heräsin yöllä siihen, että mahaan sattui niin vietävästi, ei siis vauvamahaan vaan muualle tavallaan, oikein kouri ja käänsi. Hetken siinä odottelin josko asettuisi, mutta ei, pakko se oli alakertaan vessaan lähteä. Ja jopas siellä sitten viihdyinkin. Aina kun kouraisu meni ohi, ei aikaakaan kun uusi tuli. Maha täysin sekaisin, ei toivoakaan että olisi uskaltautunut vessasta poistumaan.

Koska aikaa siis kului, ja koska satuin olemaan ihan vain pikkiriikkisen hieman väsynyt, ja koska meidän vessamme on pieni eli lavuaari on suunnilleen kasvojen edessä vessassa istuessa, siirsin käteni lavuaarin laidalle ja nojasin päätäni käsiin. Sillai rennon letkeästi. Väsyneenä. Ja hups, torkahdin. En siis nukkunut nukkunut, vaan juuri tällä inhottavalla tyylillä kun tulee parin-kolmen minuutin black-out, ehdit juuri alkaa nähdä jotain unen esiastetta. Irkun kohdalla, istuin avoautossa...

Pari-kolme minuuttia siis ja havahduin, ei helvetti, siis en pysy hereillä-tyyliin. Mahakin alkoi tuntua rauhallisemmalta ja uskaltauduin poistumaan vessan puolelta, tosin vain todetakseni että jaa, ehkäpä kuitenkin menen takaisin sinne, vessaan siis. Edellisestä episodista viisastuneena otin tosin mukaan lehden ja siirsin pyykkikopan (tätä en ole muuten aiemmin keksinyt tehdä!) lehtitelineeksi eteeni. No se nyt oli ehkä hieman turhaa, sillä en siinä sen kummemmin kyllä enää ehtinyt lukemaan, maha alkoi olla kokolailla tyhjä.

Eli näin siinä käy kun irkku illalla dokailee sodan tuoksinnassa. Taisteluväsymys iskee. Tapahtumaköyhyys ei pääse luultavasti tänäänkään iskemään, sillä toisin kuin normaalisti, tämä aamu on mennyt kuvotusta hallitessa, jaffaröyhtäisyjä nousee tasaisin väliajoin vaikka illan jälkeen en jaffaa olekaan juonut ja vessa kutsuu tasaiseen tahtiin. Eli krapulanko se nyt sitten heitti tähän päälle? Hienoa, upeaa ja fantastista. Saa nähdä pääseekö tästä olotilasta nauttimaan meillä vielä joku lapsistakin.