Tuli mieleen, kun en harrasta niinkuin jo aiemmin totesin, onhan sekin harrastamista että leivon muuten vaan. Kudon ja nyt kevään myötä kun se remontointi on kiellossa, on alkanut ompelusormi kutiamaan. Pitäisi päästä kangaskaupalle, hakemaan kankaita niin että voisin ommella prinsessalle muutaman mekon ja housuja ja pusakoita.

Viimeisin kunnollinen ompeluni onkin samalta kesältä kun prinsessa syntyi. Ompelin prinsessalle kastemekon. Nyt sillekin mekolle on jo kertynyt runsaasti käyttäjiä, omien kahden nuorimman lisäksi siinä on kastettu kaikki neljä pienten serkkua ja ystäväni kaksi tyttöä. Nimikirjaimet on edelleen kirjailematta mekon helmaan joten sekin pitäisi opetella.

Ja koska nyt kaikki "kiva" on kielletty eli nimenomaan kunnon tekeminen remontin ym merkeissä, olen vähin erin alkanut kallistumaan siihen, että aloitan hellapoliisin ja muutaman muun kakkutaiturin jälkien seuraamisen eli otan määrätietoisen linjan ja vähin erin lähden harjoittelemaan kakkupäällisiä ja koristeluja eri muodoissaan. Pelkkä oleminen ei sovi minulle.

En tiedä onko kukaan lukijoistani innokas rakentaja/remontoija, mutta oli sitten minkä tahansa lajin innokas tekijä, niin varmasti ymmärtää miltä tuntuu kun ei pääse tekemään sitä mistä todella pitää. Nytkin kun aurinko paistaa, niin sormeni oikein syyhyävät maalipönttöjen ja telojen suuntaan. Lattia kaipaisi hiomista ja uutta maalia pintaansa, rappujen seinät on edelleen maalaamatta ja niin, raputkin pitäisi uusia...

Aion jopa boikotoida mökkielämää ensi kesänä mahdollisimman paljon. Miksikö? Koska mökillä on ison mökin rakennustyömaa kesken. Viime kesänä omalla porukalla pystytetty mökki odottaa kattohuopaa ja sisätöitä. Irkulta pääsy kielletty. Katollekin luulen. Ja keittäjäksi en mökille lähde, johan se sotkisi miehen siskonkin kuviot, perinteinen tapa kun on ollut että hän hoitaa pitkälle ruokapuolen ja minä sitten teen "miesten" töitä miesten kanssa.

Niin paljon kuin kesää odotankin, niin silti, muutama asia siinä jo ennalta rassaa, kuten huomattavissa on.