Kuulkaa sellainen minusta nyt tuli tänä aamuna. En vain pystynyt päivittämään blogiani, en niin millään koska olin paiseessa! Jossa olen toki vieläkin mutta jonka olemassaolon unohtaakseni päätin päivitellä. Kävipä näet niin että eilen mökiltä palatessamme kurvailimme vakikebabpaikkamme kautta ja minä kipaisin näppäränä naisena noutamassa neljä pizzaa ja pari kebabia sieltä.

Koska omistaja on mutkien kautta tuttu niin tulipa siinä vaihdettua sana jos toinenkin samalla kun suoritin maksun ja omistaja tuli kivana miehenä avaamaan minulle vielä ovetkin. Tämän kyseisen toiminnon aikana laskin, luonnollisestikin, lompakkoni pizzalaatikoiden päälle ja istahdin autoon pizzalootaläjä sylissä. Koska jalkatilani oli lievästi jumissa, kiitos muovikassin joka sisälsi useamman limpparipullon, oli asento tukala ja esim pizzalootan päällä köllötelleet tikkarit lensi lattialle.

Kotona einehdimme. Speden kummitussetä ilmestyi yhtäkkiä ikkunan taakse ja liityin tämän seuraan siksi aikaa kun junnu ja prinsessa vaihtoivat uikkarit päälleen, kummitussetä kun oli viemässä näitä ja serkkulikkoja uimaan. Polteltiin siinä tupakat ja lasten pakkauduttua autoon minä siirryin television ääreen. Reilun tunnin päästä seurue palasi. Liityin jälleen kummitussedän seuraan siksi aikaa kun lapset kuoriutui uikkareistaan ja polttelimme jälleen tupakat.

Vaan kamalaa, tuhkista ei ollut missään. Siis sitä samaa johon tunti aiemmin oli laitettu ne tupakantumpit jotka silloin olimme imutelleet. Tuhkista ei ollut rappujen alla. Ei kuistilla. Ei nurmikolla. Ei edes trampalla joka on toki ihan luonnollinen paikka säilöä tuhkista. Merkillistä. Olisin syyttänyt katoamisesta jotakuta isommista lapsistani jos nämä olisi olleet kotona mutta kun nämä ei kukaan olleet edes käyneet kotosalla useampaan tuntiin.

Myöhemmin illalla poika 17v kotiutui ja pyysi äidiltä lainaksi kymppiä. Lompakkoa ei ollut käsilaukussa. Eikä työpöydällä joka on aika usein sen majailupaikka. Päädyinkin siis kaivamaan kympin farkkujen taskusta todeten etsiväni lompakon aamulla. Aamulla heräsin vasta kahdeksan jälkeen ja ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen ikävään tosiseikkaan että a. auto ei ollut pihassa (kuten ei kyllä pitänytkään) ja b. skoba oli pihassa (vaikka ei pitänytkään).

Poika 17v oli siis nukkunut autuaasti pommiin. Onneksi tämän oli pitänyt olla työmaalla vasta kasilta eli mikään valtava myöhästyminen ei ollut kyseessä mutta yhtäkaikki, silti myöhästyminen. Niinpä minä keskityin ensimmäisenä tökkimään lapsen ovesta ulos ja vasta toissijaisesti kurkin sivusilmällä josko a. tuhkis ja b. lompsa, olisi ilmestynyt esimerkiksi nyt kahvinkeittimen viereen. Ei ollut. Kahvit juotuani päätin etsiä hieman paremmin sekä a. tuhkista että b.lompakkoa.

Kumpaakaan ei näkynyt esim ulkorappujen alla. Eikä kuistilla. Eikä roskiksessa. Ei edes siinä roskapussissa jonka ukko oli aamulla kiikuttanut ulkoroskikseen, senkin minä näet tutkin. Tutkin myös pakastimen eikä sielläkään näkynyt sen enempää tuhkista kuin lompakkoakaan. Ihan yhtä vajaa sisällöltään oli jääkaappi; ei jälkeäkään kumpaisestakaan kadonneesta. Ei niitä näkynyt myöskään uunissa joka on toki ihan luonnollinen paikka mihin laskea esim lompakko käsistään.

Soitin kebabpaikkaankin. Ei lompakkoa. Omistaja lupasi katsoa valvontakameran nauhat josko lompakko näkyisi esim pihalla kävelemässä toiseen suuntaan mihin minä kuljin. Ei ilmeisesti näkynyt koska omistaja lupasi soittaa mikäli lompakko olisi menossa eri paikkaan mihin pizzalaatikkomuija ja soittoa ei ole kuulunut. Jatkoin siis etsintöjä. Tutkien mm kengät. Ja ukon reinot koska kyllähän lompakko saattaa aamutossuun livahtaa.

Kyselin myös lapsilta. Ei havaintoja. Kaivoin keittiön kaapit. Ja pipolaatikon. Ja tietysti pyykkikoneen ja pyykkikorit. Ja tiskiainetablettilootan. Ja uudelleen ulkoroskiksen. Ja rappujen alustan. Sireenipensaan. Leikkimökin. Ja ihan varmuuden vuoksi kurkistin myös sohvien ja sänkyjen alle sekä tietysti vedenkeittimeen. Harkitsin jo sitäkin vaihtoehtoa että kävelen siskolle ja menen omilla avaimilla tämän huusholliin ottaakseni tämän autonavaimet jotta voin huristella tämän autolla miehen työmaalle tutkimaan omaa autoa.

Näiden toimenpiteiden jälkeen keitin kahvit, imuroin (kun olisihan se saattanut olla eteisen matonkin alla vaikka se nyt ei mitenkään erityisesti koholla ollutkaan) ja keitin siileille puuroa. Samalla tuli katsottua ettei lompakko ole livahtanut kattilakaappiin tai kaurahiutaleiden sekaan. Ei ole. Toivuttuani tästä pettymyksestä otin ja soitin ukon siskolle ja kysyin josko tämä olisi nähnyt heidän suunnallaan joko tuhkista tai lompakkoa tai kumpaakin yhdessä.

Samalla kysyin vinkkiä mistä vielä voisi etsiä. Ukon sisko vinkkasi katsomaan vaatehuoneesta koska tokihan minä olen voinut kiikuttaa ne sinne vaikka en ole huomannut vaatehuoneessa käyneenikään. Ei ollut muuten sielläkään. Kuten ei teininkään käsilaukussa. Eikä leipäkorissa. Eikä kahvipaketissakaan joka olisi muuten loistava lompakkosäilö! Että eipä tässä nyt sitten ihmeitä. Odotan että ukko kotiutuu jotta pääsen tutkimaan auton mutta pitäisiköhän minun sitä ennen tehdä poliisille ilmoitus varastetusta tuhkiksesta?

Ps. ukon siskon mielestä kaikista pahimmin kateissa on aivot. Allekirjoittaneelta. Kumma tyyppi!