Todettakoon että ei, minä en joutunut ulkohommiin. Oma ope kun kävi aamutuimaan jo sanomassa että hei, sulle ei ole nyt sit mitään hommia. Niin paitsi teknisiä, hän kun huomasi että teknisten laitteiden käyttökin kuuluu selvästi näyttöperusteisiin. Eli josko sitten reksiltä kysyisit miten sen keskusradion saa soimaan ulkokaiuttimista. Mikäs siinä, minä porhalsin rehtorin juttusille ja kas, ei aikaakaan kun olin selvillä siitä mikä numerosarja saa musiikin raikaamaan sekä pihalla että sisällä.

Lievää hämmennystä tosin aiheutti se että edes reksillä ei ollut tiedossa numerosarjaa jolla musiikin saa raikumaan vain ja ainoastaan pihalla, jotenkin siinä tuli heti mieleen että jahas, tässä ei kuulkaa hyvä heilu ei siinä kohtaa kun se musiikki pitäisi soimaan turauttaa ruokailun jälkeen. No, yhtä kaikki, numerosarja oli tiedossa joten tämä rouva otti ja paineli reippain askelin tutkimaan kirjallista materiaalia josta kopsutella lisää puuhavihkoihin sivuja.

Oma luokka lähti pulkkamäkeen kahden muun ykkösen kanssa samaa matkaa ja minä jatkoin valitsemallani linjalla. Siinä ohessa toki pyörähtelin luokassa tutkimassa kaappeja, täyttelin itsearviointia ja touhasin suunnilleen kymmentä muutakin pikkuaskaretta. Vauhtia piisasi ja olinkin suorastaan ihmeissäni kun kello näytti yhtäkkiä aikaa jolloin oma luokka palaili mäestä. Hetkeksi luokkaan, oppilaiden kanssa ruokailemaan ja kas, lapset pääsi kiskomaan luistimia jalkaansa.

Narujen solmintaa, kypärien kiristämistä, lisää naruja ja kun viimeinenkin oppilas siirtyi ovesta pihan puolelle odottamaan opea siirryin minä vuorostani virittämään musiikkia keskusradioon. Aamuinen epäilys homman lyhytaikaisuudesta piti paikkansa; sain musiikin soimaan ja kävelin takaisin pääkäytävälle niin eiköhän yksi koulun vanhoista opettajista haahuillut käytävässä ihmettelemässä kuka laittoi musiikin raikumaan.

No, ehti rusettiluistelijat saada sen yhden opettajan valitseman kappaleen, olkoonkin että tarkoitus oli soittaa koko levy kappaleesta eteenpäin. Rusettiluisteluun kun kuuluu olennaisesti musiikki, kyllähän se niin on. Valitettavasti tämä vanhempi opettaja oli päättänyt, ainoana koko koulussa, että hän käyttää osan talviriehapäivästä kunnon koulunkäyntiin. Muilta osinhan koulu oli tyhjä, vain yksi pienluokista oli paikalla ja heille luokassa soiva jumppamusiikki sopi paremmin kuin hyvin.

Luistelun päätyttyä minä avittelin luistimia pois jaloista, pussitin niitä, juttelin punaposkisten lapsosten kanssa ja vaihdoin pikaisesti muutaman sanan oman opettajan kanssa. Oma ope lähti ekaluokkien opettajien tiimipalaveriin ja minä jäin päättämään koulupäivää oman luokan kanssa luetunymmärtämistehtävän pariin. Yhden jälkeen toivotimme hyvät päivänjatkot ja minä siirryin vielä kotvaksi tutkimaan puuhavihkomateriaaleja.

Kahden jälkeen pyörähdin pikaisesti kotona jonka jälkeen hain speden tarhasta. Palattuani minuun iski merkillinen halu leipoa (!) ja eipä aikaakaan kun Ullan torttu-pohja oli uunissa paistumassa ja Mamman marjapiiras-pohja odotti päällistä pöydällä. Hieman ennen neljää tuuppasin edellisenä päivänä tekemääni pizzaa lautasille ja ruokin tenavalauman Ullan tortun ollessa jäähtymässä kuistilla ja Mamman marjapiiraan paistuessa uunissa.

Täytin tiskikoneen lasten einehtiessä ja lykkäsin sen päälle, puraisin itsekin pari pizzasiivua joutessani ja istahdin nojatuoliin saatuani piirakankin uunista. Sukkapuikkoja heilutellen siinä meni muutama tovi, kahvikuppi oli seurana ja kuuden kanttiin huutelin tenavat maistamaan sekä torttua että piirasta samalla kun tyhjensin tiskikoneen. Seiskan kanttiin nakkasin speden kyljelleen, tämä oli ekstraväsynyt ja kasin jälkeen saman komennon sai junnu.

CSIn jaksoin vielä tuijotella olkkarissa ja sen jälkeen olikin jo pakko siirtyä sänkyyn. Tänään oma luokka ei ole paikalla kuin kolme tuntia joten puuhavihot saattaa, jos oikein onnistaa, valmistua vielä tänään. Ainakin likelle sitä valmistumispistettä päästään, se on vissi se. Alkaa vain materiaalit olla himppasen vähissä, minä kun olen niitä puuhavihkoja tehnyt oppilaille jo kaksi erilaista mallia ja kolmanneksi kyhäsin ihan pelkän matikkapuuhavihon joten koulun materiaaliosastot alkaa olla aika kolutut. 

Tämän päivän vähemmän kivoihin ohjelmanumeroihin kuuluu ehdottomasti työmatkat. Kävipä näet niin että ukko ilmoitti että hän tarvitsee sittenkin auton alleen tänään joten kiva, nice, heh, mukavaa. Pakkasmittari repii näin aamun kunniaksi -22 asteen lukemia joten hurraa. Aionkin soitella työkaverille seiskan kanttiin ja kysyä josko tämä nappaisi minut kyytiinsä speden tarhan pihasta. Se, millä takaisin työmaalta tulen onkin sitten vielä himppasen hämärän peitossa mutta siskoa siihen kohtaan kaavailin kuljettajan ominaisuuteen.

Iltapäiväksi suunnittelin pienimuotoista leipomisoperaatioa ja tällä kertaa kohderyhmänä on sitten työkaverit joille ajattelin kiikuttaa huomenna pienimuotoisen kakun maisteltavaksi. Saapa nähdä löytääkö ukko toivotut materiaalit kaupasta aamupäivän kauppareissullaan vai jääkö ajatukseni haaveeksi. Muilta osin iltapäivää tulee värittämään pyykit, ruoanlaitto ja sukkapuikkojen heiluttelu, jostain ihmeestä sain uudelleen sukkainspiraation päälle vaikka yleensä minun ei niitä tule juuri kudottua enää tammikuun jälkeen.

Itsearviontiakin pitäisi kirjailla ihan tosissaan mutta saattaa olla että jätän sen suosilla ensi viikon alun puhteiksi, arviointikeskustelu näytöstähän on vasta keskiviikkona. Kaikki näyttöä edeltävät työt on onneksi arvosteltuina plakkarissa aina oppilashavainnointia myöten, siitä tuli muuten varsin mainiot arvostelut. Mielenkiinnolla odotan millainen arviointitilaisuus on, siihenhän tulee TAKKin päästä minulle ennestään tuntematon kouluttaja oppilaitoksen näyttövastaavaksi.

Huomenna on näytön viimeinen päivä ja se ei kuulkaa ole kivaa se. Seuraava työssäoppimisjaksohan alkaa vasta ensi kuun puolivälin paikkeilla joten suht pitkä tauko koulumaailmasta on taas edessä, toisaalta niitä TAKK-päiviä tähän väliin on sitten tuupittu ihan hyvin. Niin ja lukuhommia. Kirjoittamista. Eli ei aika pitkäksi pääse tulemaan vaikka koululla ei tulekaan pahemmin pyörähdeltyä. 

Vaan jaa, taidanpa siirtyä tutkailemaan saanko kutristoni millään keinoa ihmismoiseen järjestykseen ja ehkä tässä pitää naamakin kammata. Aamun uutisaiheetkin on vielä tutkimatta joten ehkä se on tosiaan parasta toivottaa ihan mahdottoman kivakivaa torstaita ja se on moro!