Kenkuttaa niin kovin että tälle illalle suunniteltu lenkkeilysessio siskon kanssa jouduttiin perumaan. Hiton sade! Kenkuttaa tosin sekin että en aamupäivällä lähtenyt itsekseni lenkille vaikka jotenkin aavistelin että illalla saattaisi tulla vettä kuin aisaa. Hitsi! Samaan aikaan manaan sitä että ukon vettä pitävä ulkoilutakki on aivan liian iso minulle, olisin ollut valmis kiskomaan sen jo niskaani tuota vesisadetta pitääkseni ja päästäkseni edes puoleksi tunniksi hiostamaan itseäni lenkkipolulle. Hitsin hitsin hitsi!

No kaipa tässä peruuntumisessa on puolensakin. Voin esimerkiksi kutoa hyvän matkaa serkkutytön tytön toista sukkaa. Toinen valmistui hetki sitten. Voin myös kylvettää speden ihan kaikessa rauhassa ilman että joudun miettimään kuinka pahasti meillä mahdollisesti muu tenavalauma onnistuu tämän riehuttamaan. Niin ja voin tässä samalla kertaa kertoilla pari juttua jotka aamuisesta postauksesta unohtui täysin kun jäin speden unia ihmettelemään.

Eilen iltasella soi puhelin ja ystävähän se siellä soitteli. Tarjottavat oli maittaneet ja kovin niitä oli kehuttu. Paras kehu tekijälle on tietysti se että kaikki laatuja oli haettu innolla lisää ja se jos joku kertoo siitä että tarjottavat on tosiaan onnistuneet. Tänään ystävä kävi nakkomassa kakkukupua takaisin ja totesi että josko seuraaviinkin synttärikekkereihin tilailisi sitten ensi kesänä. Totta mooses se passaa! Mielelläni minä näitä väännän, voi kun tämän kaupungin päättäjät tosiaan suhtautuisi näihin juttuihin hieman toisin niin voisi ajatella jopa ihan osa-aikaiseksi kotityöksi tätä leivontatouhua. Hmph.

Piti muuten kertoilla myös tänään päivällä saamastani järjenvalon hetkellisestä leimahduksesta. Tai eihän minulla mikään leimahdellut, leimahtelut hoiteli varalapsen äiti joka piipahti suklaakakkua maistelemassa aamupäivällä. Ajokorttiasioista siinä näet puhuimme hetken jos toisenkin. Minä manailin lähinnä sitä kuinka poika 16v oli tosiaan romuttanut sen skoban niin törkeään kuntoon että toivo siitä että tämä saisi sen myyntirahoilla kustannettua edes osan ajokortista on täysin turhaa.

Niin, enhän minä muistanutkaan että meidän poikaköörimmehän on tosiaan logistiikalla. Joka taas tarkoittaa sitä että ajokortista ei tarvitse maksaa kuin viranomaiskulut. Hittolainen sanon mä! Joten huh huh ja huh, riittää kun säästän pojan 14v rippijuhliin tällä erää. Ja varaudun tukemaan poikaa 16v muutamalla saturaisella siinä vaiheessa kun tämä hankkii auton, sehän nyt on oikeus ja kohtuus koska siskonkin korttia on maksettu.

Toteanpa vielä tähän loppuun että ajatus kotoa muuttavasta teinistä on ajoittain todella kutkuttava ja hetkittäin olen varma että tuo tulee bumerangina takaisin jos edes toteutuu kyseinen elämänmuutos. Tämä ajatus taas pälkähti päähäni eilen ehtoolla kun keskustelin teinin kanssa siitä inssiajon mönkään menosta. Teini näet manasi sitä kuinka uusinta tulee maksamaan 90 euroa ja hänen on kyllä ihan pakko pyytää iskältä rahaa siihen.

Teinihän joutuu ihan itse kustantamaan tämän inssiajonsa uusinnan, me kun olemme tulleet maksuissa kokolailla määrämme päähän mitä ajokorttiin tulee. Asia olisi ehkä eri jos teini ei tienaisi mutta kun tämä tienaa varsin mukavasti kuukautta kohti sekä opintotuen että sen jokaviikkoisen lastenvahtilointityönsä tuloksena. Minä vedin luonnollisestikin suunnilleen herneen nenään tästä iskältä rahanpyyntöajatuksesta, kas kun teini on saanut viimeisen parin viikon aikana 300 ekkeä rahaa sekä opintotukena että palkkana ja on siis laskettanut joka latin menemään.

En edes ehtinyt korottaa ääntään kun teini oli jo märisemässä siitä kuinka minun on ihan turha huutaa asiasta. Niin, niin kai se on. Totesinpa siis kylmän rauhallisesti että itsepä tiedät. Ihmetyttää vain kun mitään rahoilla hankittua ei missään näy, ei vaatteita, meikkejä, kenkiä tai mitään. Bensatankkiin ja mahaanhan ne rahat on mennyt. Sekä hänen että poikaystävän. Mutta mitäpä se minulle sitten kuuluu, siitä vaan. Ihan kuinka parhaakseen näkee. Minä en lainaa latiakaan, en siihen korttiin enkä muuhunkaan enää. En.

Koska äitinä en osaa kuitenkaan pitää suutani täysin kiinni totesin vielä perään että minä en tuudittautuisi siihen ajatukseen että sossu maksaa vuokratakuut asunnosta jos ja kun tämä sen saa. Ja minä en laittaisi kaikkia rahojani siihen että ajellaan pitkin poikin. Enkä siihen että vedetään mässyä, käydään syömässä ja kavereilla ja kaikki ilmeisesti teinin kustannuksella. Jösses! Parempi että en tuumi tätä enempää, alkaa vain risoa.

Siirrynpä siis tuonne pesuhuoneen puoleen, lasken lapsoselle kylvyn ja istahdan nojatuoliin aloittelemaan sitä sukka kakkosta. Loppuun vielä sukka ykkönen.

1284566099_img-d41d8cd98f00b204e9800998e