Mahdoinko muistaa aiemmin mainitakaan että ukolla oli TAYSiin eilen aika. Kirurgin aiemmin tekemä diagnoosi siitä ajoittain todella ikäväksi äityvästä lonkasta kun ei kelvannut TAYSille, alunperinhän ukko sai sinne lähetteen leikkausta varten jo talvella, ja ukko on näin ollen käynyt TAYSin kirurgin katsottavana jo kahdesti. Ekalla kerralla ukko kävi suunnilleen "kahvilla" siellä, jalkaa oli kyllä väännelty ja käännelty ja todettu että eihän se liiku ei kuten pitäisi.

Toisella kerralla oli sitten väännelty ja käännelty uudelleen ja katsottu magneettikuvia jotka lonkasta on otettu ja todettu että ei, eihän se tosiaan liiku kuten pitäisi mutta josko radiologi katsoisi vielä kuvia. Eilinen aika olikin sitten ollut radiologin toimenpideaika eli radiologi pääsi toteuttamaan aiemman ehdotuksensa ja puuduttamaan lonkan. Tämä, ja kirurgi, kun olivat päätyneet siihen että kahden (?) isomman lihaksen päät on ne jotka kiukuttelee ja pikku puudutus lonkkakuoppaan on juuri se joka hoitaa koko homman.

Jo puudutuksessa oli ollut ongelmia. Jos yksi kirurgi toteaa että lonkkakuoppa on liian ahdas niin onko ihme ettei sinne tahdo neula mahtua? Olihan se neula sinne sitten saatu mutta vaikeaa ja erittäin kivuliasta se oli. Koski oikein kunnolla. Mukaan ukolle läntättiin särkypäiväkirja ja lupaus parin viikon päästä soittelusta. Ukko olisi toki ehtinyt vielä takaisin töihinkin, jonka suhteen hoitaja ei nähnyt mitään syytä miksi ukko ei töihin kykenisi toimenpiteen jälkeen, mutta ukko päätyi kurvailemaan kotiin, sen verran reilusti lonkkaan koski.

Kotona kipu sitten äityi hieman lisää. Illalla ukko ei tahtonut enää päästä kävelemään. Nyt aamulla kipu on samalla tasolla kuin eilen toimenpiteen jälkeen eli kävely koskee mutta siihen sentään kykenee ja kas, töihinhän tuo lähti. Se, pystyykö tuo töissä olemaan, onkin sitten toinen juttu mutta eiköhän se päivän mittaan selviä sekin. Että kiva. Oikein kiva sanon mä! Nyt kuulkaa risoo. Ukon askelluksessa kun oli nähtävissä samoja oireita kuin silloin pari kesää silloin kun ukko vietti pari kuukautta sängyssä. Voi prkl!

Tekisi mieli mennä ja ottaa pillistä kiinni TAYSin kirurgeja, radiologia ja varoiksi vähän kaikkia siellä. Kipupäiväkirjaa ajatellen kun ukolla on kevät mennyt suht kivasti, kipu lonkassa on ollut luokkaa kolme ja nyt toimenpiteen jälkeen se on seiskassa eikä tahdo ainakaan vielä sieltä laskea alemmas. Että sellaista hoitoa. Ja sellaista työkuntoa. Argh!

Vaan kuulkaa, ei eilinen pelkkää kuraa sentään ollut. Töissä päivä meni kivasti, hommia oli sopivan paljon ja ei, en kärsinyt edes vieroitusoireista vaikka se lähin esimies olikin poissa. Kaiken kruunasi iltapäivällä, juuri ennen kotiinlähtöäni, ruususen unestaan heränneet tietoliikenneyhteydet joten hurraa, tänään pääsee monistamopuuhiin!

Kotona minua odottikin, paitsi se lonkkavaivainen puolisko, myös erinäinen määrä kotihommia kuten nyt ruoanlaittoa. Lapset syötettyäni tuunasin itselleni, taas, täytettyä paprikaa ja pakko se on todeta että siihen sopii ihan yhtä passelisti täytteeksi tonnikala kuin jauhelihakin. Nam. Olo on paljon mukavampi ja kepeämpi kun on pysytellyt nyt muutaman päivän erossa valkoisista jauhoista ja makaronista.

Illalla minut yllätti täysin eks-anopin puhelu, isompien isomummuhan nukkui pois juuri ennen pääsiäistä ja eks-anoppi soitti ilmoittaakseen muistotilaisuuden aikaa. Minä näin juuri pari yötä sitten unta isomummusta, siinä unessa isomummu halasi minua tukevasti aivan kuin hyvästiksi ja voi kun siitä unesta jäi hyvä mieli. Nyt eks-anoppi pyysi sitten minutkin (!) muistotilaisuuteen joten edessä on kolmelle pienemmälle lastenhoitajan etsinnät. Ukko kun on juuri silloin työporukan kanssa laivalla. Hmmm...

Jos kohta eks-anopin puhelu ilahduttikin, vaikka tapahtuma itsessään ei ole iloa nähnytkään, niin samaa en voi sanoa ukon keskimmäisen siskon puhelusta. Sukuhan lisääntyi viime viikolla yhdellä pienellä ihmisellä ja eilen ukon keskimmäinen sisko soitteli iltasella ukolle ristiäisten ajankohtaa. Kuinka ollakaan ristiäiset osuu juuri eikä melkein meidän matkamme kanssa samaan ajankohtaan. Just.

Okei, emmehän me ole olleet kahden hänen vanhemmankaan lapsensa ristiäisissä, sen esikoisen kohdalla ristiäiset oli parin-kolmensadan kilsan päässä ja junnu oli puolivuotias koriseva ja rohiseva tautitapaus jonka kanssa ei uskaltanut lähteä mihinkään terkkarin lähistöltä. Nuorimman kohdalla taas meillä oli lapset kipeänä joten ristiäisiin ei voinut ajatellakaan menevänsä tartuttamaan. Ja nyt sitten. Hieman tuli sellainen olo että ristiäiset on ihan tarkoituksella ajoitettu meidän reissumme ajalle.

Ja jos ei ole niin siinä tapauksessa tämä on vain osoitus siitä kuinka vähän ukon keksimmäistä siskoa kiinnostaa se onko muilla jotain sovittuja menoja kyseiselle ajankohdalle. Miten ihmeessä minun on tullut aina soitettua ja kysyttyä aikatauluja niiltä lähimmiltä ristiäisajankohtaa miettiessäni? Tämä meidän reissuhan nyt on ollut kuitenkin tiedossa jo marraskuulta asti eli tuo ei kummoinen vaiva olisi ollut kysyä että koska olette pois Suomesta.

No, tämä on jälleen yksi osoitus siitä miksi minä en pahemmin perusta ukon keskimmäisestä siskosta "kaverina". Huoh. Nyt on tosin pakko myöntää että tällä kertaa taidan ihan kiusallani kiikuttaa kastelahjan jo ennen reissuamme lapselle ja pahoitella vielä kovin sitä että emme pääsekään *sniiiiif* paikalle. Niin pahasti hermoani kiristää tämä touhu taas kerran.

Vaan niin kuulkaa, ehkä minun pitäisi pikkuhiljaa siirtyä itseni restauroimiseen. Ihan pelkkä hiusten oikominen kun ei tänä aamuna riitä, akka näyttää ennemminkin Osaman kanssa piilotelleelta kotkalta. Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!