Miten minusta tuntuu että tästä blogista on tullut yltiöpositiivinen paikka? Tai että kirjoitan lähes aina samaa liirumlaarumia, kuten nytkin kun aloitan toteamalla että eilinen oli kivakivapäivä ja se sujahti taas kerran ohi viuh vaan. Töissä oli ihan mahdottoman mukavaa eikä se mukavuus loppunut edes siinä kohtaa kun kotiuduin. Täällä näet oli teini moppi kädessään hinkkaamassa keittiön lattiaa kuntoon.

Niin, teinille oli paukahtanut ylimääräinen vapaapäivä. Ylimääräistä vapaapäivää juhlistaakseen tämä laittoi minulle töihin viestin kysyäkseen olisiko jotain kotihomman tynkää mitä tehdä. Vastaukseni imuroinnista oli innostanut tämän suorittamaan vielä perusteellisemman siivon, pölytkin oli saaneet kyytiä siinä samalla kertaa. Niinpä minä nakkasin vain teinin edellisenä päivänä kuorimat ja pilkkomat perunat hellalle ja vippasin sekaan jauhelihat, porkkanat ja sipulit, niin ja mausteet ja kas, parin päivän ruoat oli tehtynä alle puolen tunnin.

Iltapäivästä ukko kotiutui hyväntuulisena ja merkillisen virkeänä töistä ja kas, toisin kuin normaalisti tämä ei ryhtynytkään päiväunille. Ehei, yritti kyllä mutta kiekaisi jo viiden minuutin kuluttua että josko lähdetäänkin kaksin kauppaan. Kävimme paitsi sittarissa myös tokmannilla ja minä tuhlasin itseeni. Kyllä, ostin käsirasvatuubin ja vielä jalkakylvynkin, tänään aion hemmotella itseäni liottamalla koipiani telkkarin ääressä. Ehkä soitan makuuniinkin ja kysyn josko Prinsessa olisi vuokrattavissa.

Kotiuduttuamme junnu aloitti sen päiväisen rutinan, prinsessa kun oli taas kaverillaan yökylässä ja hänellä ei ollut ketään kaveria ja tätikään ei huolinut taaskaan häntä yöksi ja plaaplaaplaa. Jonkinlaista hymyä oli sentään nähtävissä kun täti soitteli ja kysyi josko junnu lähtisi tämän kanssa sunnuntaina Edeniin polskimaan. Kunnon hymy saatiin viimein pintaan kun naapurin koltiainen lehahti ovelle ylpeydestä loistaen.

Ja miksi ei olisi loistanut, lapsellahan oli pyöräilykypärä päässä ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Siitä paikasta oli junnunkin saatava pyörä varastosta ja pakkohan se oli käydä kaivamassa, kummasti se rutinakin loppui kuin seinään kun pääsi kaverin kanssa pyöräilemään. Tänään pitää kaiketi kaivaa myös prinsessan pyörä esiin, tai sitten ei, prinsessahan lähtee teinin kanssa leffaan päivällä kotiuduttuaan.

Illalla ukko kävi speden kanssa suihkussa ja voi kuulkaa, spede on vähitellen lopettanut hiustenpesukauhuilun joten minä patistin ukon pesemään kutrit samalla kertaa. Jonkinlaista vastustelua oli aluksi ilmassa, siis ukon osalta, mutta vakuutettuani muutamaan kertaan että spede on vallan suvaitsevainen hiustenpesun kanssa kunhan homman tekee rauhallisesti ja lasta kuunnellen, ukko suostui kuin suostuikin ja kas, yhtä pienintäkään itkuntynkää ei pesuhuoneesta kuulunut.

Speden mentyä yöunille päätin ilahduttaa yksin kotona pörräävää junnua ja keitin tälle nuudeleita iltapalaksi. Nuudelit on junnun ehdotonta herkkua mutta meillä on niitä kovin kovin harvoin, minusta kun ne ei ole yksinään mitään kunnon ruokaa. Väkipakolla sitkittelin itse kymmeneen nojatuolissa, puikoilla viuhui villasukat junnulle. Teinikin kotiutui juuri sopivasti samaan aikaan kun minä olin poistumassa makuulleni joten ilta oli varsin onnistunut jos näin voi sanoa.

Niin, meillähän oli sakki puolittunut eilen illalla eli prinsessa oli tosiaan siellä kaverillaan yötä, pojat 14 ja 16 puolestaan oli eksällä. Poika 16v saattaa kotiutua tänään tai sitten ei, varmuutta asiasta ei vielä ole. Minulla on valitettavasti auton mentävä aukko tänään, ukko kun on omalla kärryllä töissä. Huomenna auton pitäisi olla takapuoleni alla ja olenkin ajatellut kysyä teiniä viitsisikö tämä katsoa pienempien perään aamupäivällä, minua hotsittaisi kovin lähteä käymään naapurikunnan kirpparilla. Ukon sisko saattaa lähteä mukaani mikäli nyt saan mentyä.

Tänään aionkin tyhjentää taas kerran kuistin. Ruoaksi ostin, lähinnä ukkoa ajatellen, porsaan ulkofilettä josta ajattelin leikata pihvejä. Kylkeen vielä ranskalaisia ja avot sie, niinhän sitä ollaan kuin huoltsikalla konsanaan. Jääkaapissa odottaa myös puolentoista kilon naudanlihaköntti leikkaajaansa, valkosipulikastike on ajatuksena. Tai oikeastaan pelkkä pohja kyseiseen ruokaan, nakkaan kypsät lihat liemineen pakkaseen odottamaan käyttöhetkeä.

Ja nyt siirryn tutkimaan josko tiskikoneen saisi päälle. Pyykkiä voisi myös pesaista ja ehkäpä tässä voisi pikkuhiljaa alkaa jostain päin raivaamaan oikein todella. Naapuri pesi eilen ikkunoita kun kotiuduimme kaupalta eli ehkäpä minä yllätän itseni iltapäivällä ikkunanpesupuuhista. Se on moro ja viettäkää kivakivalauantai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan!