Jos kohta eilinen aamu kotona oli vauhdikas niin eipä se vauhti siitä kotioven kiinni painamisen jälkeenkään hiljentynyt. Ehei, päinvastoin oikeastaan. Koska olin kerrankin ajastanut itseni kulkemaan ihan himpan normaalia myöhemmällä aikataululla, ts speden jätin tarhaan vasta puoli kahdeksan jälkeen, niin toki kurvasin työmaan risteyksestäkin himpan myöhemmin kuin yleensä. Ja tottahan puhelin soi juuri samaan syssyyn kun sinne työmaan parkkipaikalle kurvasin.

Oma opehan siellä. Tiedustellen olenko menossa töihin. Kuultuaan että kurvasin juuri pihaan tämä toivotti hyvät huomenet opettajalle, hänen tyttösensä kun oli itkenyt puoli yötä korvasäryn kourissa. Ah ja sooh! Auto pikaisesti parkkiin ja kipitysvauhdilla kohti omaa luokkaa josta soitin omalle opelle paluusoiton. Käytiin päivän opinnot oman luokan osalta läpi ja vaihdettiin muutama sana iltapäivän isojen tyttöjen liikuntatuntien kulusta ja kas, minun aamuinen näkemykseni työpäivästä joka sisältäisi erinäisen määrän valmisteluja olikin muuttunut näkemykseksi työpäivästä jolloin liikkeen määrä olisi vakio.

Aika haipakkaa se työpäivä meni. Jopa siinä määrin haipakkaa että se oli siinä ja siinä että ehdin itse syödä ruokailussa, välituntivalvontakin kun siinä iski niskaan samalla kertaa. Voin muuten kertoa että kotiin palasi jokseenkin umpijäinen naisihminen, kas kun se tyttöjen liikunta käsitti ekan tunnin sisätiloissa sählyä pelaten ja toisen tunnin ulkona pistettä juosten. En ihan ollut aamulla varautunut työmaalle lähtiessäni moiseen joten vaatetus ei ihan ollut ulkoilua suosiva.

Kotona keittelin pikana lämmittävät kahvit, lykkäsin pyykkikoneen päälle ja säntäsin speden noutoon. Palattuani mokomalta pikaravilta pyörinkin keittiössä pottujen keitossa ja kastikkeen teossa. Ukko lähti palauttamaan elokuvia makuuniin ottaen junnun mukaansa, he kun kurvailivat samalla hakemaan pojalle uudet talvikengät, ja minä ruokin muun tenavalauman neljän kanttiin. Ruokapöydän siistittyäni ja saatuani tiskikoneen päälle painelinkin suunnilleen yhtä vauhdilla tyhjentämään pyykkikonetta, lataamaan sitä uudemman kerran ja laittelemaan pyykkejä kuivumaan.

Laittelin spedelle Smurffit-leffan pyörimään yläkertaan siinä pyykkejen laiton lomassa, poika 17v puolestaan manaili skobaansa josta oli putki irronnut ja ukko otti lököasennon junnun seurana ryhtyen tuijottamaan makkarissa vuokraamaansa leffaa. Minäkin istahdin kaunareiden ajaksi nojatuoliin jonka jälkeen ryntäsinkin uudemman kerran pyykkien ripustelukeikalle ja tiskarin tyhjennykseen. Pikainen iltapalatarjoilu spedelle ja itselle olkkariin Morsiusneidot-leffa päälle mutta kyllä se oli kuulkaa jonkinasteinen pettymys. 

Siinä leffan lomassa valmistui prinsessalle pipo ja sain puikoille uudet tumput junnulle joten ei se leffa ihan penkin alle mennyt. Päivän päätteeksi tuijotin vielä Criminal Mindsin ja voi kuulkaa, pakko se on myöntää että uni tuli vaikka niin koetin venyttää itseni vielä Blue Bloodsin seuraksi. Toisaalta hyvä niin, tämä aamukin kun tulee olemaan jokseenkin hektinen kunhan tässä nyt saan muutaman kahvikupposen ensin alle.

Luvassa on näet omien kutrien vääntöä, yläkertalaisten jokseenkin vauhdikasta herättelyä, speden nyppimistä pystyyn kesken parhaiden unien ja pitääpä tuo vielä roudata läpi tuon loskan ja moskan tarhaan hyvissä ajoin, kyyti kun lähtee vartti ennen kasia työkaverin pihamaalta kohti TAKKia. Ush. Onneksi näitä TAKK-päiviä ei ole luvassa montaa tälle kuulle, tällaisina sohjoaamuina kun jo pienikin kävelymatka kohti keskustaa tuntuu rangaistukselta.

Onneksi ensi viikolle ei ole ohjelmaa kuin pariksi päiväksi, toinen niistä käsittää TAKK-päivän numero kaksi ja toinen prinsessan kuulolaitteen sovittelun TAYSin suunnassa. Työmaalle en ole päiviä nyt sopinut, ne kun piti sopia eilen oma open kanssa mutta ymmärrettävistä syistä se jäi. Saattaakin olla että vietän ensi viikon ihan vain kotosalla ja ehkä jouluvalmisteluja tehden. Siis sikäli ehkä että likviditeettiosasto on edelleen jokseenkin kuralla.

Jouluviikolla onkin sitten vielä yksi päivä TAKKia ja se on siinä sitten tältä vuodelta, tosin sinne joulun välipäiviin on jo kummasti rymähtänyt erinäinen määrä koulujuttuja. On esseen kirjoitusta, on yhden oppikirjan lukemista tenttiä varten ja verkkokoulua. Kaiken lisäksi spede on kotona koko joulun ja loppiaisen välisen ajan ja ukko puolestaan töissä joten saapa nähdä kuinka hyvin minä saan näitä kouluhommia sillä aikaa tehtyä. Huoh.

Vaan jaa. Luulenpa että siirryn nyt suosilla näitä kutreja kesyttämään, minä epäilen että unitontut käy öisin niitä asettelemassa mieleiseensä malliin ja valitan, se malli ei taas miellytä millään tapaa minua. Pitkät hiukset, kasvakaa nyt vauhdilla takaisin! Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai, minä tulen pyrkimään samaan!