Kylläpä lunkimispäivä latasikin akut. Tätä menoa jos jatkuu, niin irkku ei taida osata istahtaa edes päiväkahvettaan juomaan vaan senkin joutuu suorittamaan kädet pyykkiläjässä tai rätti kourassa. Se olisi yläkerta siivottu, eikä alakertaakaan pysty enää räjätetyn näköiseksi kutsumaan. Että mä olen reipas kun mä olen reipas! Tosin ukko hääräsi alakerrassa sillä aikaa kun irkku touhusi yläkertaa kuntoon.

Ei hyvä. Hetken ehdin jo miettiä sairasauton tai ainakin ensiapusoitonkin aiheellisuutta. Ukko näet päätti reippaana jalka- ja selkäpuolena pestä vessanpytyn ja lavuaarin siinä keittiön tasot jynssättyään. Liekö se kuuraaminen ollut sitten alkusysäys imuroinnille jota ukko ryhtyi suorittamaan olohuoneen puolella irkun saatua yläkerran sekä keittiön ja eteisen imuroitua ja kesketettyä toimensa pakottavan ruoanlaittotarpeen iskiessä päälle.

Ei todellakaan hyvä. Ukko näet laajensi toimintansa koskemaan vielä makuuhuonettakin ja jotenkin irkku ei siinä ruoanlaiton lomassa aluksi edes huomannut ukon jatkavan huristeluaan imurinvarressa. Irkun huomion herätti vasta olkkarista kuulunut ähinä ja puhina johon yhdistyi reippaanlainen kiroilu. Hohhoijaa. Ukko oli sitten onnistunut reväyttämään kylkensä kun oli imuroidessa koettanut saada jotenkin pidettyä kummatkin jalat liikkeessä mukana.

Irkun syötellessä spedelle sapuskaa ukko jatkoi huokailua, ähinää ja manailua. Etsi asentoa, väänsi ja käänsi sohvalla. Kun ei henkikään tahtonut kulkea kun niin repi. Siinä kohtaa irkun oli pakko kysyä pitäisikö soitella ambulanssia, eihän tästä tule yhtään mitään ja mikä idea sekin nyt oli alkaa mitään touhuamaan kun tuloksen osasi arvata jo etukäteen.

Tunnin makoilun ja ähinän jälkeen ukko pystyi taas liikkumaan ilman huokailua. Voi voi etten mä paremmin sano. Aikamoinen kaksiteräinen miekka on tuo ukon vaiva, jos tämä makaa kaiken aikaa äityy selkä todella vihoittelemaan, jos tämä liikkuu hiemankin enemmän saattaa jalka lähteä alta ja joku muu paikka vinksahtaa. Ja kuitenkin se pieni liikkuminen, silloin kun se tapahtuu ilman jalanpettämistä, auttaa joissain määrin siihen särkyyn lonkassa.

Tai eihän se särky ole edes pelkässä lonkassa, se on monessa muussakin paikassa ja vaihtaa tehokkasti vielä kohdettaankin. Pääsääntöinen särky on lonkassa ja reidessä sekä pohkeessa mutta ajoittain se kipu ottaa valtaansa myös nilkan ja pakaran selästä puhumattakaan. Kaikkea sitä kanssa. Viime yö meni onneksi ukon osalta unten mailla, tämä näet nappasi sen diapamin juuri ennen sänkyyn menoa ja johan maittoi uni.

Harmi että spede ei kyennyt samanlaiseen yhteistyöhön, irkku näet heräsi useamman kerran yön aikana antamaan tuttia, laittelemaan peittoa paremmin, etsimään nunnua toisen haparoidessa pimeässä sitä takaisin käteensä ja jossain vaiheessa yötä olin niin kypsä jatkuvaan petipolkkaan että oikaisin itseni speden viereen tämän sänkyyn ja kiskoin sängyn jalkopäästä kylpytakin peitokseni. Viiden kanttiin havahduin hereille ja siirryin takaisin omaan petiin kiitellen mielessäni päätöstä vaihtaa speden pinnasänky normaalimittaiseen kerrossänkyyn.

Vaan kuulkaas, nythän tässä on tullut juotua päiväkahvikin ihan istuallaan, hurraa! Seuraavaksi lienee syytä suunnata järkkäämään pyykkejä kaappeihin, junnun tänään saama koulukirja kun on jo päällystetty, läksyt tarkastettu ja muiltakin osin nämä kuviot kuosissa. Se on siis moro ja jatkakaa mukavaa keskiviikkoa suu heppakengällä!

Ai niin, sari. Ukko oli tietoinen kyseisestä lainsäädännöstä mutta jääräpäänä ei tietenkään voi enää kysellä minkään saikkulappujen perään saati muutenkaan tehdä asialle mitään, loma nyt meni kokolailla makuullaan mutta minkäs teet, sano ukko. Irkun olisi kyllä tehnyt mieli sanoa erinäisiä kommentteja asiaan mutta piruako tuon kanssa vääntää. Ja onhan tuossa toki se hyvä puoli, että kelan päivärahoille ei tipu niin nopeasti jos ja kun joutuu olemaan pidempään saikulla loman jälkeen, minä kun en ihan usko että tuosta ihan lähiviikkoina työkuntoista saa.