Pakkasvapaa yö. Ja sääennuste muuttunut sen verran viikon osalta, että siinä aiemmin näkynyt yksi pakkasyö on myös muuttunut plussaksi. Jep, kohta voisi kaivaa tosissaan kuokan esiin. Tai niin, olkoon nyt vielä. Minä odotan että tulee lämmin lämmin lämmin ja rakenneultra on tehtynä. Sekin vielä. Viikon päästä. Toivottavasti kaikki on ok, minun pääni ei kestäisi tällä hetkellä enää siltä osastolta ongelmia. Tai sitten kestäisi, etukäteen on vaikea varmaksi sanoa.

Tänään menen taas, jälleen kerran, päiväködille johonkin hiivatin keskusteluun iltapäivällä. VASU taitaa olla tällä kertaa kyseessä. Jotenkin on mitta jo ihan täynnä niitä keskusteluja. Yli ja överiksi menee nykypäivänä vaatimukset jotka penskoihin kohdistetaan jo ennen kouluikää. Suurin syy siihen miksi sinne menoa en tajua, on siinä että prinsessa on käytetty koulupsykologilla koulukypsyysarviossa, joten mitä hiivattia siellä nyt enää puhutaan. Johan minä tiedän, että neiti on koulukypsä, mutta tämä tarvitsee tukea siinä, että saa suunsa auki jos ei jotain osaa ja oppii pyytämään apua.

Koulupsykologi ilmaisi muuten asian hauskasti. Koska neiti on aina ollut itse-minä, tuo taipumus olla pyytämättä apua on persoonakysymys. Sellainenhan se on kotonakin ollut, koko ikänsä. Ei tainnut olla vielä kolmea täyttänyt kun ensimmäisen kerran yllätin tämän paahtamasta itselleen leipää. Ja sama tahti on jatkunut. Minä-itse ja minä-osaan. Nyt onkin sitten kevät mennyt siinä, että aina välillä sille sanotaan avun pyytämisestä. Mutta luontoaan vastaan on vaikea toimia, myös neidin. Ja toisaalta hyvä, että on sen luontoinen että minä-itse, mutta kyllä sitä apuakin saisi pyytää. Koskahan se innostuu itse pesemään pyykkinsä.

Nyt alkaa olemaan korkea aika hiippailla herättämään teini, onneksi junnu on pysynyt unten mailla. Minun nukkumiseni onkin täysin toivotonta, iltaisin ei ota uni tullakseen ja aamuisin herään jo reilusti ennen kuutta vaikka kuinka koetan psyykata itseni nukkumaan siihen asti kun kello soi. Aamuvirkku vauva tulossa, kenties.