Kirjaimellisesti. Tai sitähän minä olin tosin saunassakin, kiitos päälle pissineen Speden. Tämän hetken suurin ongelma Nokialla ei ole vesi, ei sen puute eikä se, että pyykkääminen tai kokkailu olisi vaikeaa. Suurin ongelma on tiedon puute. Sen ihan perustiedon, mitä voi, saa ja uskaltaa tehdä, mitä ei kannata tehdä, mitä seuraavaksi on tiedossa. Ihmiset joutuvat kaiken sen vesirallin, oksentelun ja kuumeilun lisäksi itse etsimään pyytämään ja toivomaan tietoa ihan perusasioista kuten pyykinpesu, liikkuminen ja veden käyttö yleensä.

Tiedot ovat edelleen ristiriitaisia, pyykistä tiedetään tällä hetkellä neuvontapuhelimen kautta se, minkä aiemmin tänne kirjoitin, mutta edelleen on epäselvää saako siellä suihkussa käydä vai ei. Jollekin oli neuvontapuhelimesta annettu ohjeeksi että jos vesi ei sisällä bakteereita sillä voi peseytyä. Soittajan kysyttyä mistä tietää onko siinä bakteereita, vastaus oli ettet sinä sitä mistään tiedäkään MUTTA kaikki vesi siellä sisältää nyt bakteereita.

Vieraita saa ottaa vastaan ja itse saa mennä vieraisille, mutta käsihygienia on kaiken aa ja oo. Käsidesiä, käsidesiä ja lisää käsidesiä joka on tosin loppunut sekä apteekeista että kaupungilta. Samaan aikaan lääkäri kertoo kuinka varmin tapa tartuttaa noroa on liikkua. Se kun tarttuu sekä pisarana että kosketuksesta, ja sitä tartuttaa jo ennen kuin itsellä on oireita. Olemme todellakin kusessa. Emme me suoranaisesti tällä hetkellä, edelleen olemme terveinä, mutta ME kaikki täällä.

Irkkukin katsoo Spedeä sylissään syötön välissä syvälle silmiin ja mikäs sieltä nostaa päätään. Pelko siitä, että Spedestä tulee SE sairastunut joka ei taudista selviä. Että nyt täysin terve, räkätautia lukuunottamatta siis, vauva saa taudin jostain. Minulta joka on erittäin epätodennäköistä, isältään, joka on todennäköisempää koska isä on ollut se, joka on meille kotiin ruoan kantanut, siskoiltaan jotka ovat koulussa käyneet alkuviikon, veljiltään jotka ovat tehneet samoin. Ainoa TÄYSIN VARMA asia on se, että vedestä sitä ei Spede sen enempää kuin kukaan muukaan meistä voi enää saada, niin tarkkaa on vedenkäyttö ollut lauantaista asti, mutta pisarana, kosketuksena.

Siitäkin huolimatta, että elämä kulkee nyt terveiden kirjoissa ja ilman sen kummempia kupruja, jos niiksi ei sitten lueta juuri tuota ylimääräistä hommaa minkä vedettömyys tuo tullessaan, olo on paha. Pelottava. Kauhistuttava. Eniten pelkoa herättää se, että kukaan meistä ei tiedä eikä osaa sanoa mitä muuta myrkkyä olemme elimistöömme ehtineet imeä viime viikon loppupuolella, ennen kuin meille kerrottiin että sitä vettä ei saa käyttää.

Jos joku teistä jotka blogiani luette, tietää jonkun, joka pystyy ja voi auttaa ennenkaikkea PERUSELÄMÄÄN liittyvässä tiedotuksessa, pyytäkää, anokaa, toivokaa ja vaikka rukoilkaa irkun puolesta tätä auttamaan meitä, sillä mikään muu ei ole niin pelottavaa kuin epätietoisuus. Se, että pelkäät tekeväsi jotain jota ei saisi tehdä. Se, että kukaan EI SANO MITEN PITÄÄ TOIMIA!