Siis ette arvaa kuinka minua RISOO ajatus kotiinlähdöstä. Ei huvita YHTÄÄN moinen siirtymä. Sniiif! Täällä mökkeilypuuhissa kun on saanut itselle kehitettyä jopa uuden ja oudon rytmin, ts valvotaan yli puolille öin, herään speden kanssa seiskalta ja tämän kaivettua pelikoneen käteen oikasen lapsen viereen sohvalle ja torkun liki ysiin. Oih! Aamukahvi yhdeksältä, terassin lakaisu lumesta aamusauhun yhteydessä ja pikainen uutisotsikoiden selailu.

Aamupalat lapsille, bloggailua, keittiötasojen siivoilua, lisää kahvia ja syventyminen uutisaiheisiin. Ah! Mikähän siinä on että kotona ei osaa millään valvoa edes siihen yhteentoista? Eikä sen puoleen nukkuakaan kuin hätinä seiskaan, jos siihenkään. Junnu ja prinsessa on huhkineet siihen malliin altaassa joka päivä, ja iltaisin saunan yhteydessä vielä uudemman kerran, että näille on uni maittanut järjettömän hyvin.

Spede on simahtanut suunnilleen heti saunottuaan, kylvettyään ja syötyään, altaassa tosin viihdyttäisiin vielä paljon pidempään kuin siellä on oltu. Lenssukin on alkanut helpottaa, liekö siihen syynä sitten nimenomaan kylpeminen ja saunominen. Niin ja puulämpö jota olemme täällä vallan käyttäneet, onhan täällä toki sähköpatteritkin mutta kylminä ne on kaikki, takkaa kun on "jouduttu" lämmittämään makkaranpaistoon iltaisin. 

Eilen aamupäivästä lähdimme ruokakauppaan, mökin tietojen mukaan sellainen sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä. Liekö sitten kyse meidän ahneudestamme vai mistä mutta me totesimme huoltsikan yhteydessä nököttävän minimarketin olevan liian pieni kauppa meidän käytettäväksi. Jatkoimme siis huristelulinjaa ja päädyimme Virtain keskustan markettiin, suoritimme ostokset ja huristelimme takaisin mökille.

Prinsessa ei suostunut koko kauppareissulle lähtemään mukaan, tämä tahtoi jäädä pelaamaan pleikkaria siksi aikaa. Aura ei ollut käynyt kauppareissun aikana ja pikkuteillä oli suht reippaasti lunta mutta hyvinpä tuosta suoriuduttiin. Liki samantien kun sain ruokakassit purettua ja ruoan hautumaan kolisi pihaan aura. Kyllä nyt kelpaa lähteä liikkeelle! Ruoan hautuessa prinsessa ja junnu kävi mulimassa altaassa ja spede istui suolapatsaan tapaan pelaamassa pleikkaria.

Syötyämme ukko oikaisi sohvalle mäkikisoja tuijottamaan, prinsessa ja junnu touhusi omiaan ja spede istui ukon kainalossa pelaten nintendoa. Minä manailin huonoa muistiani, tiskikonetabletit kun unohtui ostaa. Ukko ratkaisi ongelman toteamalla että hän voi tiskata astiat käsin. Siivoilin sieltä täältä ja selasin nettiä, ihmettelin eksän nettitikun toimintaa ja toimimattomuutta. Tiistainahan se toimi kuin unelma koko päivän ukon koneessa ihan pientä merkillisyyttä lukuunottamatta.

Tikku näet lakkasi toimimasta heti jos ukko istahti koneen ääreen tai jos tämä tuli edes koneen lähelle. Minun selailuni ei tikun toimintaa häirinnyt mutta tosiaan, ukon ei tarvinnut kuin tulla selkäni taa katsomaan niin johan yhteys katkesi. Outoa! Omalla koneellani oleva oma tikkumme on sen sijaan toiminut kaiken aikaa ilman pienimpiäkään yhteysongelmia. Eilen eksän tikku alkoi kökköillä minullekin joten eipä sitä ole viitsinyt nyt pahemmin edes aukoa, tuota ukon konetta siis.

Illansuussa saunoimme porukalla, päälle paistettiin jälleen makkaraa ja spede kellahti unille kasin kanttiin. Prinsessa ja junnu paineli peteihin ysin aikaan ja minä jäin odottelemaan hetkeä jolloin junnukin olisi umpiunessa. Sitä hetkeä ei kauaa tarvinnut odotella, melatoniini todella toimii niin että junnu simahtaa välillä kesken lauseen petiin oikaistuaan. Junnun nukahdettua prinsessa köpötteli takaisin tuvan puolelle ja ryhtyi pelaamaan madagaskaria, minä piipahdin laittelemassa saunan pesään uudelleen tulen.

Saunoimme ja kylvimme kaikessa rauhassa ukon kanssa prinsessan toimiessa "lapsenvahtina", ts pelatessa madagaskaria sen aikaa minkä saunassa olimme. Kumpikaan pojista ei ollut ääntä päästänyt ja prinsessa sai luvan pelata vielä kotvan meidän sisälle tultuamme. Prinsessankin siirryttyä nukkumaan siirryimme me katsomaan telkkaria ja nauttimaan olostamme. Laittelin hiuksiani, otin rennon asennon sohvan nurkassa ja rasvasin jalkani samalla kun nautiskelin viinilasillista. Ah!

Liekö poreilla ja saunalla osansa asiassa mutta ukolta jäi kyllä Fringen loppuratkaisu näkemättä, tämä näet simahti viimeisen mainoskatkon aikaan. Eikä tuo herännyt kunnolla vaikka tuota tuupinkin kun itse siirryin sänkyyn ohjelman loputtua. Yritin toki tuijottaa vielä kotvan telkkaria mutta ei siitä kuulkaa mitään tullut kun silmä lupsui niin vietävästi.

Tänään pitäisi sitten tosiaan siivota. Järjestellä. Pakata. Ja lähteä. Voi yäk! Ihan pienen pientä toivonkipinää pidän edelleen yllä siitä että ukko innostuukin ja muuttuu myötämieliseksi vielä yhden lisäyön kyselyn suhteen mutta epäilen; tämän selkä kun on äitynyt kiukuttelemaan tämän reissun aikana ihan tosissaan ja vaikuttaa siltä että ukko toivoo pääsevänsä omaan petiin töllöttimen ääreen rauhassa lepäämään. Höh!

Penskathan nyt ei missään nimessä tahdo vielä kotiin mutta heidän aikanaan en lisäyöstä ole uskaltanut edes puhua, he kun innostuisivat jo silkasta ajatuksesta niin että todennäköinen kotiinlähtö saisi aikaan järjettömän kiukkukohtaustoiminnon ja sitä minä en kyllä juuri nyt jaksa. Vaan jaa. Ehkä otan vielä kupposen kahvia ennen kuin ryhdyn aamupalojen siivoilutoimiin. Saatanpa piipahtaa ukonkin puheilla lisäyön toivossa. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!