Olenko mahtanut muistaa mainita että meidän on tarkoitus lähteä mökille viikonlopuksi? Toteanpa nyt että aamu aamulta minun mielenkiintoni mökkeilyä kohtaan laskee kuin kissanhäntä, liekö sitten jo siksi että aamusta toiseen sataa kuin kaatamalla. Oikeasti, nyt alkaa tuntua siltä että vaikka sade väistyisikin viikonlopuksi niin maa on niin märkä ettei siellä mökillä välttämättä viitsi lasten kanssa pyöriä. Hmmm. 

Ja toisaalta, yksi uusi etätehtäväkin oli paukahtanut Moodleen eli tekemistäkin olisi. Olkoonkin että sen etätehtävän jättöaika on vasta joulukuulla, hyvä sitäkin olisi alustavasti himppanen koota paperille. Perjantaina on jokatapauksessa edessä esseen puhtaaksi kirjoittaminen, pari huomautusta löytyi marginaaliin jo ensimmäisen työkaverin lukaistua sen. Niin, luovuus ja askartelutaidot, ne oli tosiaan jääneet esseestä pois joten lisätään!

Eilinen työpäivä oli kuulkaa vallan mahdottoman kiva. Uusi oma luokka on vallan mukava ja uuden omaopen kanssahan minä tulen juttuun jo ennestään. Tänään uudemman kerran, luvassa on neljän tunnin päivä sillä musiikkitunnille minä sen enempää kuin omaopekaan emme luokkaa seuraa. Huomenna onkin vaivaiset kolme tuntia joista puolet kuluu valokuvauksissa, otetaan luokan kimppakuvaa ja oppilaiden omia kuvia ja kääks, henkilökuntakin rovautetaan kuvattavaksi.

Olen alustavasti sopinut lähimpien työkavereiden kanssa että nämä ajat jotka minulla on etää teen töitä koululla juuri sen minkä ehdin ja se tulee olemaan lähinnä uuden luokan tunneilla mukanaoloa. Ensi viikolla onkin kaksi TAKKin päivää heti alkuviikosta joten todnäk en mene töihin töihin kuin ekaluokkien syysretkipäiväksi jonka olen jo alustavasti luvannut. Reksin jutuille pitäisi vielä ehtiä mutta reksi tuntuu kipittävän villinä pisteestä a pisteeseen b ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin. 

Eilen lähdin töistä jo vartti yhden jälkeen, tai siis piti lähteä, jäin suustani kiinni omaopen kanssa ja lähtö venyi liki kahteen. Kotiuduttuani kävin hakemassa speden ja ryhdyin pakkaamaan pojan 17v kanssa tämän myymää Xboxia matkahuoltoon vietäväksi. Sen perään tuuppasin pyykkikoneen päälle, kokkasin tonnikalapastakastikkeen makaronien kyytipojaksi ja ruokin tenavat. Teini ja "adoptiolapsi" ilmestyi lähes heti ruoan jälkeen paikalle ja keitteli kahvit.

Onhan se kiva että nämä käy nyt päivittäin täällä mutta oikeasti, minulla menee hommat aina himppasen sekaisin kun nämä yhtäkkiä tulee ja rymähtää istumaan. Se istuminen kun tuppaa kestämään ja käsittämään mitä erilaisempia kerrottavia ja kysyttäviä ja niinpä alkuperäinen ajatukseni siitä että saan kuivat kaappeihin ja siivottua vaatehuonetta ja vaikkas mitä, se himppasen kariutui. Toisaalta, kuivat ehdin sentään kaapittaa ja pestä vielä toisenkin koneellisen pyykkiä joten ei se nyt ehkä ihan katastrofi ollut. 

Työpäivän lomassa ehdin muuten buzzaamaankin! Parille työkaverille meni Vanishin Oxi Action-pussit testiin ja yksi työkavereista kehui kuinka hän on ollut kovin tyytyväinen samaiseen geeliin. Siinä samalla tuli juteltua tuotepakkauksessa mukana olleesta sohva- ja mattotahranpoistosuihkeesta ja se pitäisi viedä nyt työkaverille testattavaksi, tällä kun on joku sitkeä läiskä sohvassa. Itse onkin tullut nakottua vanishia nyt joka pyykkikoneelliseen ja eilen koin todellista riemua vanishia pluttaillessani.

Prinsessa oli näet juossut sukkasillaan pihalla. Tai vaihtoehtoisesti hyppinyt trampalla, en tiedä mutta joka tapauksessa, sukkien pohjat oli pikimustat. Huomautettakoon että sukat oli uudet ja ne oli siinä ekassa pyykkikoneellisessa pyykkiä jonka pyöräytin. Mustathan ne oli edelleen kun ne koneesta otin mutta mikälie älynväläys iski kun tajusin laittaa ne likoamaan vanish-veteen ja pam, uusi pesu tunnin kuluttua toisen koneellisen mukana ja hitto, sukat on taas kuin uudet. Jes!

Illalla istuinkin sitten nojatuolissa puikot viuhuen ja nautin viimeinkin taloon astuneesta hiljaisuudesta. Eilinen ilta kun oli jokseenkin huono ja sen totesi spedekin silmiä pyyhkiessään hieman ennen nukkumaanmenoaikaa. Pojat, junnu ja spede siis, oli kovin sekopäisiä touhuiltaan ja lopulta jouduin ojentamaan kumpaakin niin että itkuhan siinä tuli pienimmälle. Spede kun tuntuu olevan niin kovapäinen että tämä vain nauraa komentelusta ja jos junnun saat rauhoittumaan niin eiköhän spede mene tälle nauramaan ja ilkkumaan jolloin homma räjähtää uudelleen käsiin.

Sen rauhattomuuden ja levottomuuden saldo kun ehti olla uudelleen vääntyneet silmälasit ja parkuvat veljekset, junnu oli lätkäissyt ja spede puolestaan potkaissut joten jollain se oli pakko saada puhallettua kunnolla poikki. Koska spede tosiaan vain nauroi siinä vaiheessa kun junnu istui vanhassa sängyssään miettimässä tekosiaan en keksinyt muuta kuin ottaa spedeä käsivarresta kiinni ja määrätä tämä istumaan pesuhuoneen lattialle.

Siitähän se poru nousi kun toinen suljettiin omiin oloihinsa vaikka kuinka äiti olikin samaisessa huoneessa touhuamassa pyykkivuoren kimpussa kuin mistä kylppäriin mennään. Ja tottahan sieltä päästyä oli pakko todeta että "tymmä päivä" ja "eilen oli haukkaa". Joopa joo. Tiedä sitten auttoiko puhuminenkaan mitään mutta kyllä minä parhaani yritin selittää pienelle miksi pitää uskoa kun sanotaan ja miksi ihmeessä se potkiminen ja nauraa räkättäminen komennettaessa ei ole soveliasta.

En tiedä olisiko teinin muutolla osuutensa mutta tuntuu että nyt jos koskaan kaipaisi hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia lapsosia vallankin iltaisin. Ehkä minun on mietittävä uudelleen koko päivärytmiämme, jotenkin se että joka aivaten ainoa ilta, jos pienemmistä kaikki on kotona, menee riehumiseksi ja sitähän nyt ei ota hermo kestääkseen. Aina se ärsyttää mutta nyt jotenkin vielä enemmän kuin aiemmin joten juu, taidanpa tuumia tätä juttua ihan tosissani.

Vaan nyt kuulkaa, luulenpa että siirryn hetkeksi aamulehden pariin. Sähköpostinkin voisi vielä tutkailla josko sinne olisi tullut jo tietoa pojan 15v uudesta BMXstä jonka tilasin tälle eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Poika kun on säästänyt kyseiseen kapineeseen ja sitä ollaan oltu tilaamassa jo muutama päivä. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!