En vaikka maksettaisiin, niin se on. Jo nyt, muutaman päivän, tai no lähes viikon, kestäneen hellekauden jälkeen olen kuullut muutaman ihmisen manaavan lämpöä. Voin kertoa että minä en suostu liittymään näiden manaajien riveihin. En en ja en! En sittenkään, että sohva liimautuu ihoon kun siinä istuu tai kuten allekirjoittanut, makaa puoliunessa kettuuntuneena MM-kiekkoon ja urheiluhulluun mieheen, en sittenkään, että välillä on vaikea päättää missä huoneessa sitä hikoilisi enkä sittenkään, että illalla sängyssä koettaa pysytellä tasan yhdessä asennossa koska pienikin liikahdus saa iholle nousemaan hikitalman. En.

Nyt on lämmin! Ihanan taivaallisen lämmin ja kiitos tämän ihanan taivaallisen lämmön, minä olen kulkenut monta päivää mekolla ja huom, ilman sukkia saati fleecepusakkaa! Voisiko olla mitään ihanampaa pitkän ja kylmän talven jälkeen, jonka nainen vietti neljän seinän sisällä villasukkiin, pitkiksiin ja fleeceen pukeutuneena ja kiskoi vielä iltaisin lähes poikkeuksetta villashaalia ympärilleen kun palelsi niin pirusti. Voin kertoa, ei! 

Jätän tämän lämpöhehkutusosion tähän, koska oletan että niille, joiden mielestä tämä helleaalto on ihan kamala ja kestänyt jo ikuisuuden, maaninen hehkutus lämmön ihanuudesta on silkkaa kettuilua. Ainakin ukko tuntuu ottavan asian jokseenkin raskaasti, kas kun hän ei pysty kertakaikkiaan nukkumaan kunnolla koska tämä lämpö... Olisiko kuitenkin osasyy kisoissa? Joiden tuijottaminen ajaa minut hulluksi ihan juuri näillä näppäimin?

Olen kehittänyt urheiluinhotuksen astetta pidemmälle kuin koskaan ennen. Näen punaista jo pelkästään urheilukisojen selostuksesta. Joka on sikäli hankala juttu näin kiekon ollessa kyseessä, että nautin kovin silti Antero Mertarannan ulosannista. Joka taas ei lohduta minua himppaakaan illalla puoli kahdentoista kanttiin kun raahaudun sohvalta sängyn puolelle luullen, että se matsi jota ukko sängyssä katseli aiemmin oli illan viimeinen ja huomaankin telkkarista kuuluvan koosteen jostain toisesta aiemmin pelatusta jääkiekko-ottelusta.

Osasyy taas sille totaaliselle ketutukselle siinä kohtaa lienee se, että että minä en kiukuspäissäni tietenkään voi sanoa toiselle, että nyt prkl minä katselen viimeisen vartin ennen simahtamistani Frasieria töllöttimestä ja sinä prkl voit vaikka laskea lampaita, ehei, minäkö muka tekisin niin. Mielenosoituksellisesti käännän selkäni, koetan löytää äkkiä asennon josta ei tarvitse enää liikkua, kas tämä ihana taivaallinen helle, ja makaan hereillä vähintään puoli tuntia kiroillen sitä jääkiekkoselostusta joka kuuluu vaikka kuinka yritän olla sitä kuulematta.

Siinä hereillä maatessani kiroilen mielessäni myös sitä, että jos sieltä telkkarista tulisi joku ohjelma mitä minä koettaisin katsella, olisin takuuvarmasti unessa alle sen vartin. Urheiluselostuksen ollessa kyseessä tämä julmettu ärsyyntymiseni moiseen touhuun taas saa aikaan sen, etten pysty saamaan unta koska se on URHEILUA kun sieltä tuutista tulee. Asennevammaksi tätä saattaisin jo sanoa, ja ehkä sanonkin, mutta en juuri nyt.

Vaan kuulkaa. Tänään on suuri päivä. Sikäli suuri, että poika 13v menee yläkouluun tutustumaan, junnu puolestaan menee kotiluokkaansa päiväksi, kas kun ne ensi syksyn ekat tulee tutustumaan, ja minä pääsen testaamaan, saanko teiniä ajoissa hereille vaiko en. Kas kun tämä nuori lempi, rakkaus ja mikälie. Sotkee pahasti nyt. Siinä määrin pahasti, että päätimme eilen poikaystävän äidin kanssa että nyt alkoi viikkoyöpymiskielto puolin ja toisin, tämä yö jonka teinipari makoilee meidän pahnoillamme, on viimeinen viikkoyö yhdessä ainakin siihen asti kun kesäloma alkaa.

Eilen teinipari ei ollut päässyt kouluun, kas kun se nukkumatti vaati veronsa. Toki se vaatiikin jos yöt menee valvoessa ja käkätellessä ja aiheuttaessa myös muille samassa taloudessa olijoille nukkumisvaikeuksia. Juuri tuon kyseisen yön teinipari yöpyi poikaystävällä ja vielä kahdelta yöllä poikaystävän äiti oli käynyt rähähtämässä ovella siitä että on olemassa myös ihmisiä joiden on pakko saada nukkua yöllä kyetäkseen aamulla töihin. Viime yönä meno olikin sitten toista, tein tarkan madonluvun jo autossa teiniparia noutaessani siitä moneltako vaadin täyden hiljaisuuden ja mihin kellonaikaan mennessä on syytä evästellä iltapalat.

Jonkinlaista suunnitelmaa tuntuisi olevan ilmassa mutta toivon, että se ei ole ajoittumassa vielä ensi syksyyn, kas kun en jaksa uskoa että teinipari syksyllä tajuaisi sen paremmin kuin nytkään mitä varten ne yöt on ja kuinka tärkeää ja tähdellistä on aamulla herätä, oli sitten herättävä kouluun tai töihin. Poikaystävän äiti totesi eilen sen ärtymyksen seassa että teinipari oli tehnyt poikaystävän äidin keittiönkaapeilla inventaarioa, kas kun poikaystävällä on vähän jotain "kapioita" koottuna. Jos ei tämä kuulostaa alustavalta suunnittelulta niin mikä sitten?

Vaan kuulkaa, nyt minun on ihan pakko siirtyä kiitolaukkailemaan yläkerran suuntaan, poika 13v tilasi näet herätyksen hyvissä ajoin, kas kun se yläkoulu. Ilma on kovin harmaa vaikka lämpömittari ulkona näyttääkin jo 17 astetta, näinköhän tästä tulee täysin sisätouhupäivä. No, jauhosormessa on kutinat päällä joten sopii. Se on moro ja viettäkää hiivatin kiva tiistai!