Nyt se on jo ihan oven takana ja se jos joku on ihanaa! Nämä järjettömät pakkaset yhdistettynä aikaisiin aamuherätyksiin on kyllä yksi huonoimmista yhdistelmistä joita tiedän. Hyi! Tosin myönnän auliisti, että ei se lomakaan välttämättä tule nautintoa olemaan, ei etenkään jos ensi viikolla on jälleen kipakat pakkaskelit. Junnu ja prinsessa oli näet pois koulusta tiistain, hiihtopäivän, ja sanotaan niin että puolen päivän kanttiin äidillä nousi jo savu korvista. Ensimmäiset pari tuntia leikittiin nätisti, sen jälkeen riehuttiin tunti ja arvaahan sen, riehumisen jälkeen riideltiin kaikesta mahdollisesta niin että talo raikui. Loma, sisällä? Ei tule toimimaan ei.

Meillä muhii selvästi joku omalaatuinen lenssu joka ei kuitenkaan iske kunnolla, muhii ja muhii vain. Tähän mennessä se on ehtinyt kaappaamaan otteeseensa pojan 15v joka yskii ja köhii, niiskuttaa siinä samalla, ja speden jolla vaiva on vain öiseen aikaan kun pitäisi nukkua. Tosin spede ei pahemmin yski, eikä niiskutakaan, lähinnä on vain yhtäkkiä öisin räkäinen ja asennonvaihto helpottaa oloa samantien. Samaa harjoitetaan vielä aamulla sängyssä mutta kun on ylös asti päästy on vaivakin kateissa. Junnua tauti tuntuu tavoittelevan, pari aamua on ollut suhteellisen tukkoista, näin oli myös tiistaiaamuna kun kouluun olisi pitänyt lähteä.

Edellisenä iltana olin huomannut pojan lääkkeitä repusta kaivaessani että tämän piipussa oli avaava lääke kiinni ja asiaa kysyttyäni poika totesi että oli ottanut sitä aamulla koulun pihassa kun oli sinne asti päässyt. Olo oli ollut huono, henki oli tahtonut loppua. Pitkälle tässä pakkasilla päästiinkin ilman että pojan hengitys olisi alkanut tosissaan temppuilla joten minä suunnilleen taputin käsiäni yhteen todettuani tämän ottaneen lääkettä vasta tuona maanantaiaamuna koulumatkan päätteeksi. Pakkasia on sentään kestänyt ja kestänyt ja lääkettä on otettu vain silloin tällöin eikä se ole välttämättä ollut mitenkään sidoksissa ulkoilmaan.

Tiistaina mittari näytti reilua kahtakymmentä aamulla ja junnu yski tukkoisesti sängystä kömmittyään joten tein päätöksen samalta istumalta ja laitoin opettajalle sähköpostia että pidän pojan kotona päivän, etenkin kun koulussa on se hiihtopäivä ja tämä oli joutunut edellisenä aamuna ottamaan koulumatkan päätteeksi sitä avaavaa. Luonnollisestikin opettajastakin ajatus oli hyvä, vaikka kouluunkin olisi saanut jäädä päiväksi touhuamaan jotain muuta muiden hiihtäessä. Prinsessa taas jäi suosilla kotiin koska tämä oli maanantain hiihtoreissulla "ollut tukehtumassa" kuten tämä itse asian ilmaisi.

Kurkku vain oli mennyt ihan tukkoon kun hiihti, sai koko ajan yskiä sitä selväksi. Limaa veikkaan mä, tai paremminkin sitä märkää jota se kitarisa silloin aiemminkin tihkutti kurkkuun. Onneksi leikkaus on reilun viikon päästä, luulenpa että iso osa köhimisistä jää sille tielle. Ukon leikkaus taas on huomenna ja se ei ole kiva se, siitä kun on kuulemma aika pirullisen kipeä viikon pari. Toivottavasti ukko kuuluu nopeasti paraneviin yksilöihin tässä kohtaa, kuka helketti jaksaa katsella kipuilevaa miestä viikkotolkulla. Älkää vastatko, tiedän jo ennestään vastauksen, kesällä meni niin pitkä aika kipuilevan ukon kanssa että kaipa sitä sitten taas jaksaa kun on taukoa ollut.

Vaan nyt, siirrän tämän sievän ahterini suosilla kerrosta ylemmäs ja alan herättelykierroksen. Pojan 15v piti herätä katsomaan Suomi-Tshekki-peliä mutta veikkaanpa että tuo on jäänyt aikeeksi ja hyvä niin, kasvava lapsi tarvitsee paljon unta ja sitähän poika selvästikin on, tämä kun on kasvaa hujahtanut äitinsä ohi ilman että äiti edes tajusi sitä hetkeen. Järkyttävää. Menen siis paukuttamaan käsiäni yhteen ja toivotan kaikille mukavaa torstaita, se on moro!