Vaan eipä haittaa,sanoisin. Kieroutunutta, mutta minulle tämä sopii, siis tämä ilma, paremmin kuin hyvin. Ei ole liian kuuma olla, jaksaa touhutakin vähän jotain, jos ei sitten muuta niin näyttää tehokkaalta kantaessaan sohvalle riisuttuja junnun pikkukalsareita pyykkikoppaan. Irkku on laiska... No ei, ei ole, mutta vaivainen. Ei pitäisi aina valittaa, mutta totuus on totuus, minkä sille teet. Ja tämän Elma-täti lukeminen ei todellakaan helpottanut mitenkään eilen oloa, päin vastoin, illalla liikkuminen muuttui täysin mahdottomaksi kannattimien pamahdettua naurusta myös vasemmalta puolelta.

Oletteko muuten kuulleet vanhaa sanontaa, "nuttu nurin, onni oikein"? Ei muuten taida pitää paikkaansa kyseinen sanonta. Mistäkö tiedän? Tässä aamuna eräänä, muistakaa nyt sitten että minun aamuni ovat AIVAN liian aikaisia jopa minulle itselleni, puin ripeästi tissiliivit, pikkarit, hellemekon ja tietysti nämä omalaatuiset trikoot, jotka päättyvät pituudeltaan tuohon polven alapuolelle, päälleni makuuhuoneen kuulaassa (pah, kirkasta siellä on aamuisin pimennysverhosta huolimatta) valossa. Se kuulaus saattaa kyllä johtua siitäkin etten ollut vielä laittanut silmälaseja päähäni, eli olin verrattavissa lepakkoon näkökyvyn osalta.

No, sain siis puettua, nakattua ne rillitkin tohon oikealle kohdalleen ja hiivin kuin hiiri (lue norsu) narisevia rappuja alas avatakseni tietokoneen, painaakseni kahvinkeittimen päälle ja livahtaakseni vessaan. Koska olen ihan oikeasti blondi, niin toisinaan se blondius puskee väkisinkin päälle aivan erityisesti aamun aikaisina tunteina. Suoritin kaikki normaalit aamutoiminnot automaattisesti, lähetin solttuja reissuun, päivitin blogia, join kahvia kuppitolkulla, juoksin vessassa ja lueskelin muiden blogeja. Ja ajatelkaas, vähintään neljä tuntia siinä meni ennenkuin huomasin aamuisen virheeni. Pikkarit oli nurinniskoin päällä. Siis saumat ylöspäin. Ilmanko olivat niin mukavat pitää... Onneksi siis tällä tavalla nurinpäin, vaikka toisaalta, stringi-ihminen kun olen, olisin luultavasti huomannut nurinpäin olevat stringit ilman sitä blondilisäaikaa, sen verran hullulta olisi se persvakonaru saattanut tuntua tuossa etupuolella.

Ja koska tuo kyseinen aamu oli ollut joka tavalla kaoottinen eli paitsi että unohdin tarkistaa kahvinkeittimen tippalukon auki olon, (tulos, paljon kahvia pöydällä puhumattakaan poromäärästä kahvissa) junnu heräsi liian aikaisin kiukkuisena kuin ampiainen (jota ei helpottanut millään tavalla se, että lastenohjelmat ei olleet vielä alkaneet), joku oli piilottanut kahvikuppini ja vessasta juoksin housut kintuissa hakemaan uutta paperirullapakkausta kuistilta, en myöskään voittanut lotossa. Eli valetta mokomakin sanonta. En usko jatkossa. Nuttu nurin ja onni ihan perseellään, olisi oikea versio.

Kysynpä muuten tässä samalla miksi niitä housuja mahdetaan kutsua? Siis niitä jotka asuuni kuuluu helteellä? Trikootahan ne ovat, hieman polven alapuolelle pitkät ja todella mukavat päällä, mutta mitkä ne ovat nimeltään? En ole koskaan ollut mikään vaateostelijaluonne. Itselleni en osta vaatteita kuin äärimmäisessä hädässä, suunnilleen. Seppälä on siitä hyvä paikka ostaa vaatteita, että hintalapuissa lukee vaatekappaleen nimi. Vaan näissäpä luki "setti". Ei ne nyt varmasti setit ole. Mutta ei ne ole shortsitkaan, eikä trikoot, koska trikoiksi käsitän suunnilleen välikalsarit. Kuka tietää?

Tänään on sitten se tuomionpäivä. Kolme tuntia ja minä kuulen lääkärin kommentin supistuksiin. Hartaasti toivon että kohdunsuulla ei ole mitään ihmeellisiä muutoksia tapahtunut, mutta sehän jää nähtäväksi. Nyt joudun valitettavasti poistumaan tältä aamulta seurastanne, kahdestakin syystä. Ensinnäkin, soltut pitää lähettää uudelle ryöstöretkelle. Ja toiseksi, ajattelin hilata itseni tuohon sohvalle kirjan kanssa. Palajan kun joudan.