On se sitten kanssa niin. Aamuinen hurraa-fiilis mennyt kankkulan kaivoon tunnin aikana. Ei ole kuulkaa kivaa. Tässä nyt loikkasin suoraan loppuun, palaan alkuun, odottakaapa. Eli eiliseen.

Mies lähti tosiaan sinne mökille junnun kanssa. Pojat on isällään ja me jäimme kaksin prinsessan kanssa. Laatuaikaa jota niin paljon mainostetaan, tosin prinsessan käsitys laatuajasta ei ole aivan yhtenevä kasvatuspsykologien kanssa eli emme ole askarrelleet yhdessä, emme ole ulkoilleet yhdessä, emme edes syöneet kaksin. Olemme viettäneet prinsessan mieleistä laatuaikaa, ja olen saanut siinä siivellä sitten minäkin nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta.

Haimme päivällä prinsessalle viikkorahakarkit makuunista. Okei, ehkä niitä nyt tuli niin reilusti, että rasiassa taitaa olla parin viikon viikkorahakarkit, mutta kerranko sitä, neiti saa nauttia tosissaan oman mielensä mukaan. Samalla kertaa neiti sai tietysti valita itselleen elokuvan, itsekin nappasin hyllystä leffan itselleni, tähän kohtaan sopisi tosin jonkinlainen nolostusmerkki, en nähnyt elokuvasta kuin ekan viisitoista minuuttia ja lopputekstit. Vinkkinä kaikille, ei kannata ensin syödä ja sitten asettua makuuasentoon sohvalle elokuvaa katsomaan.

Neiti valloitti sänkymme, makasi lähes koko päivän katsoen elokuvaa uudestaan ja uudestaan, naposteli karkkejaan, kävi välillä syömässä ja hakemassa lisää juotavaa ja höpöttelemässä aina muutaman sanan. Todellakin, neiti nautti. Iltapäivällä sain liikettä aikaan, eli kävimme hakemassa äidille pari alkoholitonta siideriä kaupalta saunajuomiksi ja neiti lämmitti ahkerana tyttönä seuranani saunan, kantoi puita siis koppaan. Illan kruunasi kaksin saunominen ja koko päivähän meillä olikin mennyt kummallakin rennoissa merkeissä.

Ja koska päivä rentouduttiin niin hyvin, niin tänä aamuna kun heräilin, jostain pälkähti päähän salaman lailla hurraa-huudot. Monta päivää kestänyt toimettomuus ja rauhallinen elämäntapa palkittiin eilen lähes supistuksettomalla päivällä. Siis tottahan supistuksia tuli muutama, ei nyt liioitella, mutta versiot jotka käyvät selkään ja tekevät alakerrassa kipeää, taisivat olla yhden käden sormissa eilen ja tulla vasta iltapäivällä. Hurraa ja jiihaa! Noin supistusvapaata päivää en olekaan viimeiseen viikkoon kokenut.

Miksikö sitten se meni jo kankkulan kaivoon, se fiilis? Tänä aamuna onkin palattu sitten jo takaisin sinne eilistä edeltäviin päiviin. Pariin otteeseen tunnin aikana. Ei ole kuulkaa kivaa. Riemu oli ennenaikainen, ja pahasti, ei se nyt täysin olekaan rauhoittunut vaikka niin jo aamulla luulin. Höh! Ehkäpä nyt sitten kerään luuni ja menen tuohon sohvalle makuulleni, laitan sen kesken jääneen elokuvan pyörimään ja ristin käteni. Olkoon sitten. Tulkoon sitten. Perskuta.