Meillä nukuttiin yö. Ja se jos mikä on hyvä se. Eilinen aamu meni kertakaikkisen loistavasti noin tupakoimattomuutta ajatellen mutta kun kello tuli kahdeksan ja viimeinenkin kasiin menijöistä oli poistunut ovesta niin pam. Minähän olin hukassa kuin lumiukko. Oikein mikään ei ollut hyvä. Oikein mikään ei huvittanut. Oikeastaan itkettikin vähän kun ei sinne tupakalle ollut asiaa vaikka mieli olisi tehnyt. Nikotiinitabutkaan ei auttaneet siihen oloon, niksoista kun ei ollut kyse vaan siitä olosta että joku tärkeä osa aamuisia toimintoja puuttui ja pahasti. Oli oikeastaan vähän ikäväkin sitä tupakkaa.

Ukolle oli pakko sanoa tämän kysyessä voimisia että menee, päivät ja iltapäivät ja illat, menee kuin vettä vaan mutta aamut. Onneksi nyt se olo ei alkanut heti herättyä kuten aiempina aamuina mutta kasista kymppiin oli kuin olisin myynyt maani pois ja antanut koko elämäni pois. Että miksi ei voi polttaa edes yhtä tupakkaa aamuisin, miksi pitää olla sitten täysin polttamatta. Ukko totesi saman minkä tiesin varsin hyvin, kun ei se onnistu niin. Se on kohta sitten kaksi, kolme, neljä ja huomaamattaan niitä yksiä poltellaan aamusta iltaan.

Onneksi se olo meni tosiaan ohi kun kello pääsi kymmeneen ja me ikean pihaan, se olo on näet totaalisen masentavan itkettävä. Sanoin sen ukollekin että sen olotilan on syytä alkaa ensi viikolla olla kateissa tai muuten en takaa alkuunkaan pystynkö olla polttamatta. Niksat minä kestän kyllä, mutta sitä oloa en. Ehkä olisi pitänyt tehdä kuten ukko alussa ehdotti ja hankkia se lääkekuuri mutta jotenkin olen kovin toiveikas että se aamuinen olotila alkaa kohta kadota? Eihän se eilenkään kestänyt enää kuin pari tuntia, edellisinä päivinä se sentään jylläsi heräämisestä aina puolille päivin. Jonkin vartin-puolituntia sitä vielä pystyy sietämään jotenkuten, mutta se parikin tuntia on aivan liikaa. Pitäkää siis peukkuja!

Vaan kuulkaa, eilinen oli muilta osin varsin hassunhauska päivä. Ikea kierrettiin kuten miesten kanssa liikkeitä kierretään eli tehokkaasti, loikkimatta sinne tänne ja keskittyen oleellisiin. Eli lastensänkyjä tuli kurkittua, samoin astioita (meillä on krooninen pula matalista ja syvistä lautasista sekä aterimista) ja kylppäriosastolla tuli suorastaan riehuttua. Reissun lasku 42 euroa ja mukaan tarttui pari matalaa ja neljä syvää lautasta, 4 isoa juomalasia, kolmihyllyinen kulmasaippuateline kylppärin seinälle, kylppärin kattovalaisin ja pyyhenaulakko. Olimme hyvin hyvin tyytyväisiä.

Paitsi spede joka kärsi pahemman luokan väsymyksestä ja käytti loppuneljänneksen ikean reissaamisesta heittäytyen milloin millekin käytävälle makuulleen. Kotimatkalla poika oli onneksi suht iloinen itsensä ja kotona tämä olikin sitten jo taas elementissään kun ukko alkoi asennella valaisinta, telinettä ja pyyhenaulakkoa paikoilleen. Spede päätyi sahaamaan ja vasaroimaan omilla kapineillaan vuoroin ovenpieltä ja vuoroin pikkuautojaan. Myös mittaa tunnuttiin heiluttelevan ja kerran jos toisenkin ukon ruuvimeisseli katosi paikalta löytyen aina kädet selän takana seisovan speden näpeistä.

Kahden jälkeen junnu pamautti itsensä kotosalle ja juuri kun tämä sai läksynsä lähes tehtyä saapuikin jo poika 14v ja prinsessa. Prinsessa oli punainen kuin inkkari konsanaan kasvoiltaan ja hikinenkin tuo oli, pojan 14v entinen liikkaope oli ollut heillä viimeiset kaksi tuntia liikunnanopen sijaisena ja juoksussa oli riittänyt. Suihkuun minä tuon patistin ja suihkusta tultuaan neiti oli täynnä virtaa. Hän tahtoo jalkapalloon. Kyllä. Nyt heti tänään.

Hän sattuu tietämään että treenit on jäähallin viereisillä kentillä viiden aikaan ja sinne otetaan uusia pelaajia. Sitä hän ei tosin tiedä mikä seura on kyseessä mutta siellä pelaa se ja se. Aha. Ja hän soittaa nyt parhaalle kaverilleen ja sopii tämän kanssa että he menevät yhdessä pyörillä. Aha. Eipä aikaakaan kun äiti pelmasi netistä kyseistä jalkapalloseuraa annetuilla tiedoilla eikä aikaakaan kun äiti pelmasi netistä myös prinsessan parhaan kaverin isän puhelinnumeroa, kaverin kännykästä kun oli akku loppu.

Puoli viideltä neiti vippasi repun uudelleen selkäänsä ja lähti kaverinsa kanssa viuhtomaan keskustaa kohti. Ou mai! Ihanaa tuo innostus, kun nyt pysyisi. Me lähdimme piipahtamaan ärrällä vuokraamassa leffan ja ehdimme juuri sopivasti katsomaankin sen sillä aikaa kun neiti oli treeneissä. Treeneistä kotiutuikin sitten intopiukea pikkumimmi joka hoki kuinka UPEAA se oli ollut ja kuinka he sai RANGAISTUKSEN kun eivät olleet kunnolla tehneet jotain ja sitten juostiin IHAN SIKANA niin että kaikki meinas saada halvauksen. Ja ensi kerraksi hän tarvitsee nappikset ja shortsit. Siis maanantaiksi. Treenit kun on kahdesti viikossa. Aha. Hmmm.

Junnu tahtoo myös harrastamaan mutta ei jalkkista. Eikä jääkiekkoa. Kun jotain kiipeilyä. Valitettavasti tämä ei nyt oikein onnistu, telinevoimistelua ehdotin mutta senkin tämä dumppasi, kas kun siinä ei saa kiivetä niinkun tahtoo. Hetkinen siinä meni kun selitin lapselle että harrastaa tämä mitä tahansa lajia niin missään ei saa tehdä niinkuin tahtoo vaan aina pitää kuunnella mitä valmentaja neuvoo ja tehdä sen mukaan. Harmi että äidin ykkösvaihtoehto ei saanut alkuunkaan kannatusta, minä näet olisin ollut kovin innokkaasti patistamassa poikaa tanssi- ja teatteriopistoon, teatteri kun olisi juuri tasan tarkkaan omiaan tälle.

Tänään täytynee selvitellä laajemminkin näitä pojan vaihtoehtoja tällä kylällä, mansesteriin asti kun ei oikein ole mahkuja. Tänään on ohjelmassa myös se kakkuaherrus, lasagnea lupasin duunailla ruoaksi ja sehän tietää sitä että joudun tekemään myös toisen ruoan koska tenavista oikein kukaan ei pidä lasagnesta. Paitsi teini ja spede, mutta teini taitaa lähteä tänään viikonlopuksi poikaystävälleen joka saapui kotomaahan eilen.

Pitäisi ehdottomasti ehtiä myös siivoilemaan tänään mutta näkee nyt mihin kaikkeen tässä repeää. Kakku ja ruoka on ne ihan ehdottomat, kakkua tullaan näet huomenna noutamaan. Koetan ehtiä myös piipahtamaan Kelassa ja Tiimarissa ja kenties myös Makuunilla. Sen verran reipastahtinen päivä on luvassa että luulenpa että siirryn suosilla aloittelemaan päivän urakointia keittiön puolelle, josko se apea olokaan ei iskisi lainkaan touhutessa? Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!