Välillä täällä kotona on tapahtumarikkaampaa kun töissä ja se on merkillistä se. Ukkohan on lepuuttanut leukaansa tämän viikon ja hoidellut siinä samalla speden, joka muuten olisi jo hoitokunnossa. Samaisessa puuhassa on ollut ukon siskon eksä, siis sairaan lapsen hoitotoimissa, ihan vain siksi että ukon sisko saa totta tosiaan koko kevääksi sijaisuuden ja koska isit nyt on näppäriä kuitenkin hoitamaan jos vaan halukkuutta löytyy.

Ukon siskon tenava, kummityttö, palaa tänään tarhaan, speden kohdalla olen vielä kahden vaiheilla, ukko kun on sitä mieltä että spede voi vallan hyvin notkua vielä tämänkin päivän kotona. Enpä tiedä niin, ehkä annan tosiaan lapsen jäädä nukkumaan kun itse sinkaisen työmaalle, tai sitten en. Eilen illalla nämä superisi-leikkejä harjoittaneet miehet, parivaljakko ja tehotiimi pahimmasta päästä, päättivät näet yhtäkkiä viettää iltaa kaksin.

Tästä päätöksestähän ei puhuttu sen kummemmin sen enempää minulle kuin ukon siskollekaan, me vain arvasimme tilanteen parivaljakon puheluiden ja säätöjen perusteella. Varsin mukavaa, jos saan sanoa, parivaljakko kun on viettänyt kovin vähän aikaa keskenään sen jälkeen kun ukon siskon ja tämän eksän tiet erkani. Mökillä toki on oltu kaikki kimpassa mutta se mökkielämän ulkopuolinen elämä, siinä ei ole tapaamisia pahemmin kertynyt.

Minä istuin tiukasti nojatuolissa Housen ajan parivaljakon höpötellessä omiaan, työn alla on toiset tumput spedelle, ja Housen loputtua ilmoitin meneväni nukkumaan. Että herrat on hyvät vaan ja jatkaa hyvin alkanutta pälpätystään. Ja kyllä he sitä ovatkin jatkaneet, heräsin näet hieman puoli kahden jälkeen siihen että junnu näki (!!!) pahaa unta ja ennen kuin ehdin edes päätäni nostaa tyynystä hilppasikin ukko paikalle rauhoittelemaan.

Ei hullumpaa! Junnu rauhoittui, näennäisesti, mutta lähes heti ukon poistuttua tämä aloitti uudelleen kätinän. Todettakoon että junnuhan EI näe pahoja unia oikeastaan koskaan, siksikin tämä oli muutaman huutomerkin arvoinen juttu. Todettakoon myös että junnu ei oikein rauhoitu ukon ääneen silloin kun tietää äidinkin olevan paikalla. Niinpä minä höpöttelin hieman ennen kahta junnulle että kerää tyynynsä ja luunsa ja siirtyy äidin viereen nukkumaan.

Loppuyö menikin nukkuessa täysin äänettömässä ja rauhallisessa unimaailmassa, se, koska ukko on tullut nukkumaan on minulle täysi mysteeri. Kivaa on ollut, oletan mä, ja perustan tämän oletukseni siihen havaintoon että vielä junnun siirtyessä parivaljakolla oli pehmeä-ääninen rauhallinen keskustelu käynnissä olkkarin puolella. Oletusta puoltaa sekin, että ukon siskon eksän kengät on eteisessä eli tämä kaiketi nukkuu yläkerrassa pojan 16v sängyssä. Poika 16vhän lähti isälleen eilen, kas kun heidän koulunsa on tämän päivän kiinni.

Vaan asiaan. Meidän torstaipalaverit ei nyt ota onnistuakseen, ei niin millään. Jälleen kerran pari avustajaa oli pois paikalta ja lopulta nuijimme neljään pekkaan päätöksen läksyparkin pitämisestä. Tai oikeastaan viiteen, yksi avustajista pyörähti ovella ja kuultuaan mietinnön alla olevan asian totesi ettei mitään parkkeja, läksyjen tekeminen ja niiden tekemisen valvominen on vanhempien hommaa, ei avustajien kontolla. Hyvä niin, avustajilla kun tuntuu olevan työtä muutenkin vallan runsaanlaisesti.

Muilta osin päivä sujuikin lähes täysin oman luokan seurassa, vain vikalle tunnille menin toisen ekan avuksi kässyihin. Ehdoton huippukohta eilisessä oli Heurekan tiedesirkus joka esiintyi koulullamme, suosittelen todella lämpimästi moista tapahtumaa. Tiedesirkus jatkaa tänään matkaansa siirtyen jonnekin muualle ensi viikoksi joten pitäkää peukkuja että se osuu vielä juuri teidänkin tenavien reitille! Enpä muista hetkeen niin paljon nauraneenikaan kuin tiedesirkuksen esityksen aikana.

Iltapäivällä kotona odotti ruoka valmiina ja jopas olikin ukko loihtinut hyvää broitsukiusausta vuokaan. Nam! Ohjetta tämä soitteli aamuysin välkällä, olivat korpeentuneet kotonaoleiluun speden kanssa ja päättäneet lähteä kaupoille ruokaostoksia suorittamaan. Ehkäpä se korpeentuminen alkoi vaivata enemmänkin kun illalla oltiinkin niin intoa täynnä? Samaa valitti ukon siskon eksä meille saavuttuaan, hän puolestaan oli käyttänyt eilisen suunnilleen tuntejen laskemiseen. Edellisen päivän tämä olikin siivonnut ukon eksän kotia, pyyhkinyt pölyjä, pessyt lattiaa ja vessaa, tampannut mattoja ja kokkaillut. On meillä ainakin reippaita miehiä, olkoonkin että välillä ne on viallisia.

Illansuussa laittelin speden nukkumaan sillä aikaa kun parivaljakko oli käyttämässä autoa pesussa, siinäkin muuten yksi merkki josta arvelin että miehillä on ketunhäntä kainalossa. Lähteä nyt pesettämään autoa himpan ennen kahdeksaa kamalalla kiireellä, koko talvena ole ollut pienintäkään kiirusta auton kanssa. Spede simahti nopeasti ja toteanpa taas kerran että spedelle paras nukkumispaikka on oma sänky. Ja nukahtamispaikkakin! Tämä ei näet päästänyt ääntäkään koko yönä.

Tänä aamuna nousin, jos mahdollista, vielä huonommassa kunnossa sängystä kuin eilen. Hitto että osasikin olla selkä jumissa. Tämä liki tunnin kestänyt steppailu vedenkeittimen, vessan ja läppärin välillä on onneksi avannut selän taas siedettävään kuntoon ja silti säälin jo valmiiksi itseäni. Luokallamme on tänään hiihtoa joka tarkoittaa käytännössä sitä että minä joudun nostamaan lähes samanpainoista poikaa kuin itse olen kerran jos eräänkin ladun varresta. Voi rähmä! Saapa nähdä lähteekö jalat alta...

Ja nyt, kuriton kampaukseni kaipaa jälleen kerran huomiota. Voin kertoa että pitkät hiukset saavat palata ruotuun, niiden kanssa elämä on paaaaaljon helpompaa! Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai!