Irkulla. Olen siis viimeinkin saapunut siihen ikään, josta äiti aina varoitti pitkällisen saarnan yhteydessä. "Kun et syö sinäkään sitä aamupalaa, vaan pelkkää kahvia juot, sillä minäkin sen mahani aikanaan pilasin, usko vaan, kolmekymppisenä oot ihmeissäs, joudut puuroa alle keittämään kun ei kestä enää pelkkää mustaa kahvia heti aamusta ja ja ja ja..." Juu. Äireet osaa, jopa aikuisia lapsiaan komentaa tyyliin joka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Ja nyt irkulla pamahtaa ihan just 36 lasiin ja kolmas aamu kun kahvi aiheuttaa korvennusta mahaan. Näinköhän osasyy on se, että jo useamman vuoden olen juonut alle actimelia ja nyt sitä ei ole muutamaan päivään kukaan muistanut kaupasta tuoda. Vai toteutuiko äitini mantra, vaikkakin muutaman vuoden viiveellä.

Muutenkin äiti oli kyllä superhypervaivainen ikäisekseen, kolmekymppisenä leikattiin selkä, parin vuoden päästä uudestaan, kohtu jouduttiin poistamaan ja tällä todettiin mikä milloinkin. Äidillä oli skolioosi, pehmytkudosreuma, nivelrikko ja punahukkaa kasvoissa. Äidin lääkearsenaali oli päättömän kokoinen. Mahasta löydettiin kuollutta kudosta, joka kuulemma viittasi syövän esiasteeseen. Äiti oli minun ikäisenäni jo eläkkeellä. Selkä ei kestänyt. Kymmenen vuotta myöhemminhän äiti sitten kuoli. Syy jäi hämärän peittoon. Itse olen aina epäillyt, että äidin mahan pilasi se valtava lääkemäärä joka oli päivittäinen.

Ja äidistä sujuvasti meihin. Kuulkaa, se rautahammas joka pojalla heilui. Se EI ollut rautahammas. Minä sitä itsekin sille ihmettelin, että kärki hampaassa on hassun näköinen ollakseen rautahammas, mutta poika kun vakuutti ja vannoi, että rautahammas se on ja kun se ienkin oli niin turvoksissa että kun hammasta heilutti niin ien liikkui juurta myöten mukana, niin ajattelin että kaipa se sitten on, ja kärki on mennyt tasaiseksi tolppaan osuessa. Ja pah, poika kävi koulun hammaslääkärillä joka totesi kyseessä olevan maitohampaan. Hihii! Illalla se ei sitten pojan suussa enää ollutkaan, mies teki kaupat irrotuksesta, 3 ja puoli euroa joutui antamaan toiselle että sai sen nypätä pois. Ja mikä hauskinta, kymmeneltä illalla poika tuli uudestaan näyttämään suutaan, tällä kertaa ukko sai nypätä ihan ilmaiseksi vielä poskihampaan. Nyt pojalla on kolme hampaatonta kohtaa suussaan.

Teini kärrättiin eilen illalla tuskaisena terkkariin, maha oli kiusannut koko päivän ja yltyi iltaa myöten vielä kipeämmäksi, pari tuntia ensiavussa makuullaan, tutkivat mitä tutkivat, en ollut mukana siis, diagnoosi, ärhäkkä mahatauti vaikka oksennusta ei tulekaan. Oksettaa tosin nonstoppina, näin teini totesi. Lääkitys oli erityisen mieluinen teinille eli lepoa. Jääköön nyt täksi päiväksi sitten kotiin, äiree sille levot näyttää, sen verran reippaasti tuo lääkärikeikan jälkeen tuossa liikkui että taisi mahakipu jäädä ensiapuun. En tosin epäile, etteikö maha olisi ollut kipeä, monta päiväähän tuo sitä jo minulle manasi kun ei pysty syömään kun heti alkaa mahaan sattua ihan sikana.

Ja sitten siihen äiree eniten kiinnostavaan osaan eli nukkumiseen. Kuulkaa, olen nukkunut hyvin. Heräsin tasan tarkkaan hieman ennen kolmea siihen, että poika 11v tuli kertomaan kuinka ei saa nukuttua. Käskin hakea peittonsa ja asettua sohvalle. Tuossa tuo nyt röhnöttää niin tyytyväisenä. Hieman jälkeen kolmen heräsin uudestaan jos nyt sitten kunnolla umpiuneen ehdinkään, Spede känisi. Mörisi. Ähisi ja puhisi. Vaimeni onneksi kun siirtelin tuon asentoa ja laitoin tuttia suuhun hetken. Illalla laitoin sille supon, näinköhän se sitten olisi rauhottanut yöksi. Jotain vaivaa siis on. Selässä oli illalla edelleen se sama näppy jota terkka epäili vesirokoksi, pitää tutkia tuo uudestaan kun herää, josko niitä olisi lisää tai se selkänäppy olisi edes muuttunut selväksi vesikellukaksi. Tosin mieleen tuli sekin, että näinköhän meidän kääntyilymme yöllä haittaa poikaa, eli taidan koettaa tätä ensi yöksi omaan sänkyynsä.

Ja sitten aamun kauhuosio! Liittyen kahviin! En tiedä KUKA ruojake on pilannut aamukahvinautintoni, joku on selvästi heittänyt mandariininkuoria vakiokuppiini, siis siihen jota ei pestä kuin joskus ja jouluna ja josta juon mittaamattomat määrät kahvia per päivä. No ei ne kuoret siellä sentään ole, mutta joka hörppäyksellä tulee kahvin kyytipoikana mandariinin maku suuhun. P-le! Ja koska olen e-r-i-t-t-ä-i-n pinttynyt tämän kahvikuppini kanssa, niin puhdasta kuppiahan en ota. Ehei! Ennemmin sitten manaan makua. Kyllä kuulkaa elämä on välillä katastrofaalista! Nih!

Ja nyt. Spede kuulostaa heräävän, menen siis ja esitän tälle tissin. Jos vaikka tahtoisi sitä. Se on moro!