Hups! Pitäisikö sitä oikeasti miettiä autolla töihin menoa? Toisaalta, auto pitäisi sitten käydä pikana tuuppaamassa piuhaan ja se pitäisi hinkata puhtaaksi, töistä lähtiessä se taas oli kylmä kuin mikä ja se pitäisi taas hinkata puhtaaksi. Kaiken lisäksi päivällä on paljon paljon lämpimämpi jos vain aurinko paistaa ja aurinkoahan tuo on luvannut. Eli ei. Ehkäpä otan riskin ja kipitän reippaasti töihin. Sittenkin että epäilen omaa järjenjuoksuani, minä kun olen aina ollut se vilukissa joka jäätyy pakkasella.

Vaan en eilen. Minä olin hiestä märkä kun tarhalle pääsin. Toppahousut, säärystimet ja villapusero sekä paksu kaulahuivi, niin ja kahdet villaiset tumput päällekkäin, siinäpä se hellepukeutuminen oli! Töissä näytin tosin aluksi siltä että pakkanen on puraissut paleltumat poskipäihini joten ehkä koetan kehittää jonkun systeemin jolla saisin poskipäätkin piiloon. En vain parhaalla tahdollanikaan saa nyt keksittyä, se kommandopipo kun ei todellakaan käy.

Ennenkaikkea Spedelle täytyy keksiä jotain lisäsuojaa pulkkaan, eilen kaivoin sentään jo lampaantaljan vintistä esiin ja se toki toimikin pepun alla hyvin mutta kädet ja kasvot saattaisi olla pienten lisäysten suhteen varsin passelit kohdat. Ehkäpä vedän tälle huivin kasvojen päälle niin että vain silmät jää vilkkumaan? Tai sitten en, spede saattaa olla hyvin erimielinen, niinhän tämä oli eilenkin ja suoraan sanottuna tämä oli erimielinen koko tarhaan menosta.

Eilen aamulla tarhaan jäätiin tosissaan itkemään. Kuten arvasinkin, lempihoitajan päästyä töihin klo 8:00 oli itkutkin itketty ja touhuttiin jo hyvää kyytiä omiaan. Päiväunet on selvästi yksi speden inhotusjutuista hoidossa, niistä tämä räpisee aina kotimatkalla ja silti, kyllä tämä siellä hetken nukkuu päivittäin. Eilen unta oli kiskottu onneksi vaivaiset puoli tuntia, minä sain kuin sainkin pojan kuukahtamaan unille ennen kahdeksaa.

Aikamoisen työn, tai oikeammin puhuttamisen, takana se oli. Tämä on nyt ensimmäinen speden hoitoviikko jolloin isi on illassa ja lapsi ei ole kipeänä tai isä yllätyskoulutuksessa jonka vuoksi työaika päättyykin jo neljältä. Aamulla isi nukkuu kun lapsi herää ja illalla tämä tulee kotiin kun lapsi nukkuu. Arvatkaapa mikä itku tästä asiasta oli muutamaan kertaan eilen? Ja onhan se kamalaa lapselle joka on tottunut että isi viettää tämän kanssa kaiken sen ajan mitä ei ole töissä.

Se nukkumaanmeno oli oikeastaan pienin ongelma siinä sopassa eilen illalla. Melkein siinä alkoi jo miettiä että pitääköhän tuo äidistä alkuunkaan yhtä paljon kuin isästä, lapsi kun säpsähti hereille kun siirsin tätä omaan sänkyynsä ja kysyi ensisanoikseen "isi?". Kaipa tuo pitää, sittenkin että isi on se kivakiva jonka kanssa tehdään kaikki kivat ja käydään shoppailemassa ja karkkiostoksilla. Äiti on se mäntti joka komentaa ja käskee nukkumaankin ominpäin, isi tulee aina viereen nukkumaan. Pöh.

Oli miten oli, muilta osin eilinen menikin kuin unelma vaan. Sovin siinä joutessani olevani töissä yhden päivän hiihtolomallakin, ukon mielestä juttu oli vähintäänkin typerä kun ei siitä saa mitään ekstrarahaa. Niin? Jos minulle maksettaisiin normaali palkka tuolta päivältä niin miten siinä kävisi? Minulla loppuisi työelämävalmennusrahat siihen ja sitten sitä ihmeissään oltaisiinkin kevät. Sitä paitsi, minä sovin sen ihan tietoisena siitä että rahaa en siitä tienaa sen enempää kuin muistakaan päivistä mutta toisaalta, se antaa minusta erinomaisen ahkeran kuvan paikalle lupautuneelle reksille. Hah! Bonuksena pidän sitä että pääsen yhtenä päivänä hiihtolomalla "vapaalle" kotoa.

Kotiuduttuani laitoin teinin kuorimaan perunat muusiin sillä aikaa kun pilkoin nakit ja touhasin nakkikastikkeen tulelle, perunoiden kypsymistä odotellessa järkkäilin vähän sieltä täältä ja tyhjäsin pyykkikoneen, laitoin pyyhkeitä kuivumaan kuivuripuolelle ja täyttelin tiskaria. Touhasin muusin valmiiksi, ruokin tenavat ja söin siinä hätinä itsekin. Kiikutin pyykit kuivumaan ja koppasin kuivia korillisen alakertaan, tuijotin kaunarit ja emmentalia puolisilmällä samalla kun pesin vessan ja iltapalatettuani pienemmät tuuppasin tiskikoneen päälle.

Ei liene ihme että puoli yhdeksältä venyttelin jo komeasti suupieliäni ja kas, yhdeksältä siirryin ihan suosilla sänkyyn katsomaan Täydellisiä naisia. Joista muuten missasin viimeisen vartin. Helketti soikoon! Onneksi jakso tulee uusintana... sunnuntaina? Saattaa olla että jatkossa siirrän kyseisen ohjelman katselun vallan sunnuntaille, minulta tuntuu virta katkeavan aika totaalisesti iltaysin ja kympin välissä arkisin.

Tälle päivälle ehdin eilen ohjeistaa pojan 16v. Tiistai, keskiviikko ja torstai tulee olemaan sikäli kivoja viikonpäiviä jatkossa että poika 16v pääsee toistaiseksi kahdeltatoista tiistaisin ja teini yhdeltä keskiviikkona ja torstaina ja näin ollen he laittelevat ruoan aluille ennen kuin kotiudun. Tälle päivälle poika sai kattilallisen pottuja kuorittavakseen, minä nappaan lähikaupasta siskonmakkaraa kun hölköttelen kotiin.

Huomiselle olen koettanut tuumia teinille tekemistä, jos teen soppaa niin ison kattilan kuin ajattelin niin sitä jää todennäköisesti huomiseksikin. Ehkä laitan teinin vaikka sitten leipomaan jotain, tasapuolisuuden nimissä kun jokaisen isomman on pakko osallistua. Poika 14v osallistuu lähinnä lumitöiden ja siivouksen merkeissä mutta luulenpa että tulen moisia toimia ulottamaan jossain määrin myös kahteen muuhun ja ehkä sitä pottusirkusta ajoittain myös pojalle 14v.

Ja nyt minun on pakko todeta että kiirushan tässä tulee tällä plääsäämissysteemillä. Onneksi ukko, joka ei selvästikään ole yhtään sen sopeutuneempi tähän speden tapaamattomuuteen kuin spedekään, on heräillyt pitkin yötä, kiitos viereen kömpineen speden jota oli pakko rutistaa ja jolle oli pakko höpöttää, kiitos myös aamuöisen janon ja hetki sitten iskeneen vessahädän joiden takia loikkia uudelleen pystyyn ja siinä samalla tuo sitten kyseli jo josko akka kuitenkin autolla ja no jos ei niin jos hän veisi kun onhan siellä kylmä ja jos sitten samalla vaikka kävisi siellä kaupassakin ja plaaplaaplaa.

Siis olemmekin nyt menossa ukon kyydillä, joka saattaa toki olla hyväkin sillä mittari sojottaa edelleen tiukasti -28 asteen kohdalla ja kipaistuani laittamaan auton lämppäriin joudun toteamaan että todennäköisesti tänä aamuna ne pakkasenpuremat poskipäissä olisi olleet pidempiaikaiset mallit. Siellä on todella raaka ja kylmä ilma vaikka onneksi siellä ei tuule. Iltapäivällä pääseekin sitten kävelemään kivassa kelissä kotiin, jes!

Siirrynpä tästä herättelemään puoli seiskan herätyksen tilannutta lapsostani poikaa 14v. Sen sijaan en herättele vielä junnua joka toivoi herätystä samaan kellonaikaan, tuo saa odotella vuoroaan siihen asti kun seiskan kanttiin ryntään tuuppimaan spedeä pystyyn. Myös prinsessa toivoi kello seiskan herätystä joka taas on kovin arveluttavaa mielestäni, prinsessa kun menee vasta kymppiin. Ehkä annan tälle vain kaukosäätimen käteen tuolloin ja toivotan tälle hyviä aamutorkkuja.

Viettäkääpä kivakiva tiistai, minä pyrin samaan. Se on moro!