Ja sitä on riittänyt ihan sillai, messevästi. Ja kärtty ei ole irkku, kappas, se on uutta se... Ei, vaan Spede. Kärttyvauva numero 1. Kun vauva, joka normaalisti syö erittäin hyvin, kiukkuaa sapuskalle, se ei kuulkaa hyvää tiedä. Kun vauva, joka ennen on pitänyt tissiä ystävänä numero 1, päättääkin että tissi on pahimman luokan vihollinen, kätyri, kiusanhenki ja paholainen, niin se ei hyvää tiedä ei. Ja kun se samainen vauva, joka on viettänyt kaiken ajan jonka on hereillä ollut, hymyillen, seukaten ja pälisten, muuttuukin kiukkuavaksi, kuolaavaksi, naama punaisena karjuvaksi ja jatkuvalla syötöllä kakkivaksi, niin ei se ole kuulkaa hyvä merkki sekään.

Sanotaanko nyt näin, että irkulla on aika kiitettävästi noita lapsia. Eli vauvojakin on ollut aika kiitettävissä määrin. Ja koska irkku on nähnyt monenlaista vauvaa elämänsä aikana, niin irkku teki eilen aamupäivällä kummallisia havaintoja. Aamu oli alkanut kakalla ennen aamusapuskaa, kakalla kesken aamusapuskan ja kakalla aamusapuskan päälle. Eli kolme kakkaa tunnin sisään. Koska kakan olemus on jokaisen äidin mielestä maailman kiinnostavin juttu (NOT) irkku kertoo sen verran että kyseessä ei ollut ripulikakka sen enempää kuin liian kovakaan kakka. Normikakka toisin sanoen.

Kolmannen kakan jälkeen Spede oli kokolailla oma itsensä. Toisin kuin oli ollut edellisenä iltana, jolloin oli päätynyt siihen, että tissi pitää räjäyttää puremalla. Nahkahampailla. Samaisen päätöksen Spede teki eilen aamulla, tissi on vihollinen. Mutta tosiaan, kolmannen kakan jälkeen poika oli suunnilleen normaali Spede. Aina siihen hieman ennen puoltapäivää ajoittuvaan ruokaan. Joka on kolmisen tuntia aamupalan jälkeen. Spede väänsi jälleen kakan. Ja kellothan voi asettaa aikaan Speden kakan mukaan, kakka tulee aamulla kesken aamusapuskan AINA. Samoin se tulee illalla kesken lihasapuskan AINA. Toisinaan Spede käyttää kolmen kakan tekniikkaa, silloin kakka numero kolme putkahtaa iltavellillä. Eli nyt Speden kello oli sekaisin.

Puolen päivän sapuska meni vielä kokolailla normaaliin malliin, hieman ehkä vähemmän kuin normaalisti, mutta niin vähän, ettei irkku siitä ollut millänsäkään. Sapuskan päälle Spede vaikutti pientä kiukkukohtausta lukuunottamatta omalta itseltään, irkku peitteli pojan päiväunille olettaen tietysti että poika kiskoo miehekkääseen tyyliinsä ne kolmen-viiden tunnin päikkärit kuten aina. Spede simahtikin tuttuun tapaansa alle minuutin. Heräten reilun puolen tunnin päästä karjuen.

Ahaa! Spedellä on joku vaiva. Spede on tulossa kipeäksi, vesirokkoa hautoo tuokin jo varmaan, päätteli irkku joka teki parhaansa saadakseen pienen kiukkupussin rauhoittumaan. Joten kuten hiljaa osattiin olla kunhan irkku makasi vieressä käsi Speden kädessä. Aina siihen asti kun jostain iski uusi kiukkukohtaus. Luokkaa atomipommi. Maailmanloppu. Vedenpaisumus. Tässä vaiheessa Spede oli ehtinyt viettää vaakatasossa puolitoista tuntia, joista unten mailla puolet. Ja siellähän se oli, kakka numero viisi, huomasi irkku hetken poikaa tutkailtuaan. Kakan poisto ei auttanut enää rauhoittumaan, eli jälleen hyvin epänormaalia Spedeä.

Ainoa mikä auttoi Speden oloa oli syli. Ja mieluiten pystyasentoinen syli, eli eipäs äiree hötkyillä istuallaan, nyt seistään. Tai kävellään. Leikitään kiikka nimistä leikkiä jossa äiti on kiikka ja Spede kiikkaaja. Juu. Kolmen jälkeen Spede simahti viimein kiikkuunsa kun irkku tarpeeksi tasaiseen tahtiin kiikutti. Ja pysyi unten mailla liki tunnin. Jonka jälkeen ilmoille kajahti uusi kiukkukohtaus. Tissiä purtiin. Tuttia purtiin. Nunnua purtiin. Vedet vain tirisi silmistä pienellä kun tämä jässäytti nahkahampaat kiinni milloin mihinkin. Tässä vaiheessa irkku sai jonkin ihmeellisen ahaa-hetken. Hitto, se tekee hammasta. Ja ei kun tutkimaan. Voi sitä Speden iloa ja onnea kun äiti työnsi sormensa suuhun ja kas, siellähän se. Heti ikenen alla niin että terävä sahalaita tuntuu sormeen mutta ei vielä läpi. Aivan juuri tuloillaan.

Loppupäivä menikin sitten vastaavissa merkeissä kuin alkupäiväkin eli kakkaa tuli vielä numerot kuusi ja seitsemän. Viiden kanttiin in ja pop sapuska ei maittanut kunnolla. Seitsemän kanttiin Spede sai totaaliset naksut. Sellaisia ei meillä ole ennen nähtykään. Kasin kanttiin irkku totesi Speden tuntuvan lämpimältä, 38 näytti mittari takapuolesta. Panadol auttoi onneksi yön yli, tosin aamulla Spede kohtasi taas vihollisen numero 1, eli tissin. Vahvasti näyttää siltä, että tissi jää tässä hammashommassa sivuun pahasti, jääkö vallan, se jää nähtäväksi, mutta siltä nyt vaikuttaa. Tuttipullo taitaa tuntua mukavammalta suussa, sitä kun voi purra tirskautella kunnolla. Iltavellikin meni eilen joten kuten, kunhan pidettiin välissä ikenen hierontatuokioita.

Viimeisin tutkinta osoittaa hampaan puhjenneen ikenen läpi puolittain. Toinen reuna hampaasta on vielä ikenen alla. Eli tämä päivä mennee vielä itkupotkuraivarien saattelemana. Sen verran sentään eiliseen edistystä, että tänään Spede ei ole kakannut normaalia useammin, ja nukkuikin ruhtinaalliset puolitoista tuntia päikkäreitä, ennenkuin mitä ilmeisimmin pakottava kiputila ikenessä sai pojan täysin hereille. Nyt kaveri istuu äireen kiikattavana jakkarassa nunnua maistellen tyyliin "naama punoittaa mutta purenhan minä reiän tähän". Ei ole kuulkaa helppoa olla VAUVA...