Ihan justaansa. Siis työviikko. Voi plääh. Mutta toisaalta, vielä on jäljellä pari päivää joten ei tässä nyt ihan masentua kannata, kai. Toteanpa näin postaukseni alkuun että ja prkl, meidän sänkymme on valmis! Valmis,valmis,valmis! Aamu aamulta kävelen vaikeammin kun nousen ja kas, kummasti selkä siitä tokenee kun päivä kuluu, puolelta päivin se on jo aivan kuin uusi. Mutta sitten tulee taas ilta, yö ja pam, aamulla ei tahdo päästä kävelemään. Voi hevon sanonko mikä!

Muihin uutisiin. Spede simahti eilen illalla kuudelta. Näin ollen ei ole mitenkään liioiteltua todeta että lapsi ei ole kunnossa vaikka tuo jaksaakin kummasti päivän mittaan touhuta eikä kuumeile päiväsaikaan. Huomautettakoon myös että tämä nukkuu edelleen ja kello on sentään jo karvan yli kuusi. Samoihin sairausuutisiin menee kummitytön kätöset joista löydettiin viljelyssä... streptokokki! Kyllä. Se sama joka kummitytön äidin kurkussa muhi pari-kolme viikkoa sitten ja joka kaatoi speden sängyn pohjalle liki kaksi viikkoa sitten. Just.

Tokihan tähän pläjäykseen lisätään vielä eilinen työpäivä joka oli kivakiva kun sinne asti ehdin. Aamullahan kiepsahdimme ensin hammaslääkärissä prinsessan kanssa ja kyllä, täällä oikaisuhoitaja osaa onneksi kohdistaa sanat oikealle ihmiselle eli prinsessa sai aikamoisen pitkän nuhdesaarnan siitä kun ei ole käyttänyt "rautoja" sovitusti. Viimeinen mahdollisuus kunnon käyttöön käynnistyi nyt ja kas, ainakin eilen sain prinsessan käyttämään niitä ilman kolmatta maailmansotaa vaikka nyt hieman noottia siinä sainkin kapineen kaiveluun kehoittaessani.

Työpäivä vaan jäi hieman nysäksi, paitsi että sieltä alusta katosi se tunti, hukkui lopustakin reilu vartti lähimmän esimiehen lähestulkoon pakotettua minut poistumaan talosta parikymmentä minuuttia etuajassa. Merkillistä. Toisaalta ymmärrettävää; jos kerholaisten seurana seisoskelee 5 täti-ihmistä on siinä totta tosiaan muutama liikaa ottaen huomioon ettei niitä kerholaisia ole kuin hätinä kymmenkunta. Oh soo.

Tänään on viikon toinen kolmen päivä, saapa nähdä miten minun tänään käy. Ainakin minun pitäisi metsästää rehtori kiinni, tämä kun tyrkkäsi alkuviikosta minulle kaksi mikrofonia käteen toivoen että ukko katsoisi mistä kohtaa mikrofonien piuhat on katki, ne kun ei toimi. Ukko totesi ykskantaan saman mitä minä en tajunnut samantien reksille sanoa vaan jonka totesin kotimatkalla kun ehdin mikrofoniasiaa hetken tuumia; johdon sisään ei kyllä näe että se pitäisi ikäänkuin vaihtaa kokonaan ja silti se varsinainen vika saattaakin olla siellä mikrofonin sisällä jolloin johdon vaihto on ollut turhaa.

Työpäivän ulkopuolisia pläjäyksiä on tänään tarjolla enemmän ja vielä yhden heitän tässä joutessani; prinsessa sai eilen todella ennenaikaisesti synttärilahjan jonka hakivat ukon kanssa illansuussa. Lahja on MP4-soitin ja toteanpa nyt ja tässä; enää ikinä, koskaan saati milloinkaan EN lataa siihen musiikkivideoita. Niiden lataaminen kun vie reilun 10 minsaa kappaleelta. Pelkkä äänihän siirtyy viuh vaan kohteeseensa.

Siis siirtyy siinä kohtaa kun tajuat miten se siirto tapahtuu, se kun olikin hieman hankalampi homma hoksata. Käytin eilen aika pirullisen pitkän ajan siirtosysteemiä ihmetellen, käyttöohjeitahan kun kapineen mukana ei tietenkään tullut vaan sekin piti kaivaa netistä. Netin ohje ei paljon auttanut, joten kyllä se jäi pitkälti omien aivonystyröiden varaan miten sitä musaa siirretään soittimeen, koneellehan sitä siirtelinkin jo runsain mitoin siinä testaillessa, kas kun oletimme että ne siirtyy suoraan sinne soittimeen kun lataa tuubasta.

Pääasia kaiketi kuitenkin että loppujenlopuksi sain homman toimimaan ja nyt prinsessalla on Antti Tuiskua, Lordia ja muuta vastaavaa jumputusta soittimessa. Ja nyt. Toteanpa vielä tähän loppuun että naisen kampaus on kuin petolinnun per... perheen ruokapaikka, sekaisin kerrassaan. Siirryn siis kesyttämään. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!