Sitäkö tämä nyt sitten on? Hittolainen! Olen muistaakseni joskus aiemminkin maininnut, että välttelen kuin ruttoa kaikkea mikä edes haiskahtaa liikunnalta. Teinin pyörällä olen toki kerran jos eräänkin polkaissut ja junnua kuljetan mielelläni kävellen eskarille vähän matkan päähän mutta varsinaista liikuntaa liikuntaa, ehei! Liikuntaa ja irkkua ei voi mainita edes samalla sivulla joutumatta hulluusepäilyjen alle.

Hyötyliikuntaa (halonhakkuu, lumityöt, tonnin painoisen pyykkikopan roudaamista kahden kerroksen välillä) ei lasketa, sitä en pidä liikuntana edes. Ja kuulkaa, eilen irkku kävi ukon ja pienempien tenavien kanssa kunnon puolentoista tunnin lenkillä. Siis DAA, kuulitte oikein! Osa siitä lenkistä ei ollut kovin kunnollista, kas kun spede tahtoi kävellä osan matkasta, mutta muu osa oli todellakin vauhdikasta kävelyä junnun ja prinsessan liikkuessa polkupyörillä.

Eipä silti, olen monesti joskus vuonna kivi koettanut saada ukkoa minun ja muksujen kanssa kävelylle, yksin tallaaminen kun on reippaasti tylsempää kuin kaksin tallaaminen. Ukon vakiolause on ollut ettei hän käy kävelyillä. Hänen lajiensa pitää olla reippaasti vauhdikkaampia eli hiihtoa ja rullaluistelua kiitos, siis niiden painojen kanssa painimisien lisäksi. Jotenkin irkun ei ole tullut sitten yksin lähdettyä. Eilen idea tuli ukolta itseltään, vakituisesti liikkuva ihminen kun selvästi stressaantuu ja kyllääntyy kun ei saa sitä liikunta-annostaan eli selkä ei edelleenkään toimi eikä painoja ole syytä nostella.

Vaan kuulkaa, olipa mukavaa! Kertakaikkisen mukavaa! Kiersimme pururadankin siinä samalla ja se vasta mukavaa olikin, metsällä on merkillisen rauhoittava vaikutus ja jos jossain on nautinnollista kulkea niin nimenomaan metsässä. Ah! Huolestuttavinta tässä irkku ja liikunta-yhdistelmässä on se, että irkku oli jo tätä metsälenkkiä aiemmin muutamana päivänä tuijotellut teinien rullaluistimia kuistilla tuumaillen josko niitä kokeilisi. Siis DAA!

Irkku! Liikunta! Match made in hell! Onko kyseessä keski-iän kriisi? Vai miten ihmeessä ne rullaluistimet on alkaneet vinkkailla silmää sieltä kuistilta? Hittolainen! Ensinnäkin, irkku ei ole IKINÄ rullaluistellut. Ehei, ei koskaan! Irkku ei ole edes seissyt kyseiset kapineet koivissa koskaan. Missä on irkun luontainen karvat pystyyn-reaktio ja mistä tämä merkillinen hulluus on iskenyt?

Ehkäpä minun pitäisi tosiaan kokeilla niillä rullailua. Pienestä kauhusta huolimatta. Sitä kauhua aiheuttaa lähinnä se tosiasia, että irkku ei todellakaan ole koskaan luistellut kyseisillä kapineilla. Oman jännityksensä ensimmäiseen kokeilukertaan tuo niinkin simppeli juttu kuin pysähtyminen kyseisillä kapineilla. Aivan varmasti irkku saa paljon asiantuntevia neuvoja siitä kuinka niillä jarrutetaan mutta mutta...

Entä jos irkku juuri siinä jarrutushetkellä hätääntyy ja ottaa ja tömäyttää itsensä auton alle? Olen koettanut jopa mietiskellä kävelyteitä joihin voisi mennä kokeilemaan ilman että nopeasti tapahtuvan pysähtymisen tarve olisi todennäköistä. Asfaltoitu iso parkkialuehan olisi kaiken kaikkiaan turvallisin vaihtoehto kokeiluun ja kenties jopa jonkinlaiseen treeniinkin niiden jarrujen kanssa.

Hitto, pitääkö tässä houkutella ukko tänään seuraksi Teivon raviradalle? Siellähän sitä olisi tilaa pyöriä ympyrää luistimet jalassa. Ja eikö siinä hommassa olisi suojukset ja kypäräkin paikallaan? Hitsinpimpulat, jos tämä ei ole keski-iän kriisiä niin sitten en tiedä mikä. Nyt ei puutu kuin se, että innostun yhtäkkiä harkitsemaan suksien hankintaa ensi talveksi. Se kun on sellainen laji, hiihto, jota olen koko pienen ikäni vihannut kuin ruttoa.

Muistakaa, jos ensilumien sataessa maahan alan täällä höyräillä hiihtämisestä, tulkaa ja kiikuttakaa minut hoitoon! Ja mieluiten pakkopaidassa. Ja nyt, siirryn herättelemään ensimmäisiä kouluunlähtijöitä ja palaan kun joudan, ihan oman postauksensa tarvitsee irkkua suunnattomasti huolestuttava teini. Mutta siitä myöhemmin, nyt se on moro ja viettäkää hyvä ja hauska keskiviikko!