Viikot menee uskomatonta kiitolaukkaa. Ensin on maanantai ja sitten tuntuukin jo olevan perjantai. Mihin jäi välistä muut päivät? Tällä viikolla niistä osa on käytetty potien, meillä on harrastettu ripulia. Eikä suinkaan sellaista ripulia jossa oikeasti olisit kipeänoloinen vaan sellaista kummallista versioa jossa vaan joutuu kipaisemaan ripuloimaan puolen tunnin-tunnin välein. Taudin kesto on ollut kokolailla tarkkaan 1 päivä.

Maanantain kyseisen taudin takia vietti kotona prinsessa. Keskiviikon puolestaan poika 12v. Tiistaina vaivaa oli potenut poika 14v mutta oli silti pysynyt sitkeästi koulussa. Eilen ei kukaan hypännyt vessassa. Sanokaa minun sanoneen, irkun säkällä spede alkaa ripuloida huomenna kun pitäisi lähteä itse juhlimaan. Jännitystä ilmassa edelleen siis, ja kyllä, edelleen lähinnä sen juhlinnan suhteen.

Olen koettanut miettiä mitä tänään tekisin ruoaksi, mutta pää lyö tyhjää. Väitän, etten ole edes ainoa jonka pää lyö kokkailuosastolla tyhjää, joka aivaten ainoa kerta mieleen tulee ne samat tutut sapuskat joita on syönyt jo kyllästymiseen asti. Jauhelihakastike eri variaatioineen, kanakastike eri versioina, jauhelihakeitto, spagettikastike. Epäilen että kyse on lähinnä siitä, että kyseessä on ruoat joita teet usein jolloin niiden tekeminenkään ei vaadi sen kummempaa ajatustyötä ja siitä syystä ne on aina ne ekat vaihtoehdot kun aamulla sapuskaa mietit.

Eilen minulle iski iltapäivällä se leivontakohtaus ja pakkohan se oli ottaa kapineet kauniiseen käteen ja vääntää ensin lihapasteijoita (jotka ei kyllä ole pasteijoita) ja sen perään rukiinen peltileipä iltapalapöytään. Tänään ilmassa on merkkejä siivoushulluuden iskemisestä. Kummallista on naisen elämä.

Ja nyt, siirryn hetkeksi lumikolan varteen, yöllä on tuiskunnut aika reippaasti lisää lunta. Hyvä niin mutta nyt saa riittää hetkeksi, ei tässä niitä enää päivällä jouda kolaamaan. Viettäkää reipashenkinen perjantai!