Tai ainakin kadonneet. Tänä aamuna päätin olla fiksu ja nopea huomattuani että harakat ei olleet vielä ehtineet sireenin alle remuamaan. Muina aamuina en ole hoksannut ajoissa tutkailla tilannetta ja useamman harakan parvi on ollut jo täysillä evästelemässä kun olen huomannut siilien kipoissa olevan vielä ruokaa. Tänään kurkkasin ensimmäisenä kippoihin heti noustuani ja samoissa kantimissa ne oli kuin laitellessakin. Voi harmi. Tietääkö kukaan milloin siilit vähentää liikkumistaan, ei kai nyt vielä sentään? Onkohan ne vain lähteneet vai onko niille sattunut jotain. Harmillista.

Tämä aamu on toivottavasti paljon rauhallisempi kuin eilinen, vähemmästäkin juoksemisesta ja sähläämisestä menee ihminen maitohapoille. Eipä silti, eilinen aamu sai selvästi jonkun merkillisen virtapiikin aikaan, ennen yhdeksää oli jo koneellinen pyykkiä kuivumassa, toinen pyörimässä, soppaperunat kuorittuina tiskikone hurisemassa. Puoli kymmeneltä istutin jo spedeä autoon ja ajelin sittarin suuntaan. Ajatuksena oli ostaa paitsi sitä maitoa ja vessapaperia, myös sukkia pojille.

Olen tainnut aiemminkin puhua näistä poikien sukista ja niiden mukanaan tuomista sukkasodista. Okei, sukkasota saattaa olla hieman liioitteleva sanonta, mutta kun samasta asiasta riiheät riittävän monesti ja vieläpä kiertoteitse, niin jonkinasteiselta sodaltahan se alkaa tuntua. Eilen aamulla tutkailin silmä kovana poikien sukkalootaa ja katselin sitä sukkamäärää joka oli pyykkiin asti suoriutunut niiden jalassa ja kaapissa olevien lisäksi ja totesin että joku mättää ja pahasti. Ei ole kuin kuukausi aikaa siitä kun ostin kummallekin viisi paria lisää sukkia niiden kuukausi aiemmin ostamieni lisäksi ja taas sukkamäärä oli pudonnut alle viiteen pariin. Siis kokonaismäärä. Viimeksi tätä ihmetellessäni kysyin eksältä onko niitä jäänyt sinne, ja sieltähän niitä kulkeutui useampi pari kotiin seuraavalla kerralla, näinköhän ne sukat on taas siellä päässä? Prkl!

Samankaltainen kohtalo on käynyt pojan 15v T-paidoille. Nekin on kadonneet mystisesti. Poika itse totesi siirtäneensä niitä pojan 13v hyllyyn mutta Elon laskuopin mukaan määrä ei ole lähelläkään oikeaa silti. Että kenkuttaa. Kun vihdoinkin olen saanut pojan 15v farkkuosaston kuntoon niin eiköhän paitapää prakaa. Eilen katselin sittarissa samalla täydennystä pojan kaappiin mutta kuulkaa, että oli surkea valikoima sittarissa. En pystynyt kuvittelemaan yhtä ainoaa paitaa pojan päälle, en vaikka kuinka koetin. Onneksi olin niin kettuuntuneella päällä, että en ajatellut tilkkaakaan rahaa siinä kaupoilla ollessani. Tai no tilkkaakaan, se nyt on liiottelua, mutta en ajatellut hetkeäkään sitä mitä mies on shoppailusta mieltä.

Tämä on muuten irkun omalaatuinen ongelma. Ukko on sanonut sen satatuhatta kertaa että luuletko oikeasti, että häntä häiritsee jos ostat jotain. Että hän ei ymmärrä miksi ostat niin harvoin mitään. Ja silti, irkku ei raaski ostaa, niin kuin se muka veisi meidät lopulliseen perikatoon. Ukko sanoo välillä jopa että mene ja osta itsellesi jotain, osta farkut, paita, rintsikoita, ihan vaan jotain. Ja irkku on idiootti eikä osta kun ei ole rahaa, kun sille on tärkeämpääkin menoa, kun eihän irkku nyt mitään tarvitse. Kyseessä lienee joku muinaisajoilta periytynyt äidillinen ongelma joka lienee tänä päivänä jo aika hyvin katoamaan päin. Irkulla se pysyy edelleen tiukasti, ja vain silloin tällöin, puolivahingossa, irkku rikkoo omaa sääntöään "lapsille ensin ja itse voi kulkea vaikka perunasäkissä" vastaan.

Eilen oli sellainen puolivahinkopäivä sillä ettepä arvaa mitä irkku teki sittarissa suoritettuaan ruokaostot? Irkulla oli vuonna muna ja käpy pirun hyvät kasvojen hoitotuotteet. Ne loppui suunnilleen vuonna kivi ja saapas ja sen jälkeen irkun hoitotuotteina on olleet vesi, saippua ja junnun perusvoiteet. Eilen irkku otti ja pelmasi pitkään kemikaliopuolella. Ja kuulkaa, nyt on viimeisen päälle fantsua puhdistusnestettä, joka sisältää samalla kasvoveden eikä sitä tarvitse muuta kuin pyyhkiä vanulapuilla pois kasvoilta käytön jälkeen ja oi oi oi, suorastaan hekumallisen pehmeäksi kasvojen ihon tekevää kosteusvoidetta.

Läheltä liippasi etten ostanut itselleni niitä ihoa kiinteyttäviäkin voiteita mutta purkkien kylkiä tavattuani en sitten uskaltanut. 50+ luki yhdessä, toisessa määriteltiin rasvan kuuluvan vaihdevuosi-ikään ehtineille. Irkku ei kuulu oikein vielä kumpaankaan ryhmään joten en sitten uskaltanut niitä ottaa kärreihin muistettuani kuinka ex-anoppi totesi parikymppiselle miniälle isäpuolen lentoreissulta tuomaa rasvapurkkia katsottuaan että herttinen, ei tällainen rasva vielä sun iholle käy. Silmänympärysvoiteitakin tuli tiirattua, mutta hyllyyn nekin jäi, päätin jättää ne seuraavaan hälläväliä-fiilikseen.

Sittarista suuntasimme speden kanssa vielä Kappahliin. Mikähän siinä on, että kyseisestä liikkeestä on tullut ihan lempparivaatekauppani? Vain farkkuja hakisin itselleni Onlysta, kaiken muun löytäisin heittämällä Kappahlin telineistä. Siellähän niitä pojalle 15v sopivia T-paitojakin oli, mukaan ei tosin tarttunut kuin yksi kun siinä vaiheessa irkku oli jo jokseenkin kauhuissaan shopattuaan itselleen liki kolmellakympillä kamaa. Kerta kiellon päälle, pakkohan se oli ottaa telineestä mukaan vielä prinsessalle puserokin, sellainen joka oli täysin prinsessan näköinen ja jonka näin sieluni silmin täydellisenä yhdistelmänä prinsessalle ostettujen farkkujen kanssa.

Kotona touhu jatkuikin sitten yhtä vauhdikkaana aina ruokailuun asti, tein lohisopan, imuroin, siivoilin paikkoja, pesin vessan ja ehdin siinä jo suunnittelemaan vaikka mitä. Onneksi se ruokailu vei mehut mennessään, loppupäivä menikin suunnilleen sinnitellessä hereillä ja ihmetellessä edestakaisin seilaavaa poikaa 15v. Tämä kun lähti eilen ilmoittautumaan isoskoulutukseen ja nuorisoleirille, palasi takaisin todeten että siellä on kaameet jonot ja hän menee kohta uudestaan ja taas tämä starttasi todeten lähtiessään että menee isälleen yöksi. Ukkokin selitti jalkaansa särkevän taas reippaanlaisesti, ei se pienimuotoinen yritys treenailla yläpään lihaksia alkuviikosta tainnut olla oikein hyvä juttu.

Vaan nyt, täällä alkaa joukot heräillä ihan omin avuin joten siirryn suosilla hoitamaan aamupalakuvioita. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!