Hittolainen, irkku tarvitsisi taas sitä lisämuistia. Damn sanon mä! Aamulla lähdin junnun kanssa kiertämään silmälasiliikkeet läpi. Sikäli hyvä juttu, että tämän kylän kakkulakaupat on vieri vieressä, käytännössä ei tarvitse kuin siirtyä muutama metri ja astua sisään seuraavaan liikkeeseen. Kakkulat löytyi kun ensin olimme käyneet kaikissa eri liikkeissä kadunpätkällä. Hintahaitariakin löytyi ihan suhteellisen mukavasti, halvimmillaan kakkulat olisi irronnut 270 ekellä ja kalleimmat taisi olla likemmäs 400 euroa.

Irkku päätyi välimalliin. Lähinnä johtuen ihan vain ja ainoastaan käytännöllisyydestä. Halvimpiin kun ei olisi saanut kieppisankoja eli olisiko nuo sitten välttämättä pysyneet niin hyvin päässä. Kakkulat tulee nyt kustantamaan 320 ekkeä, ihan kiva mälli rahaa tuokin. Tärkeimmät kriteerit valintaan oli simppelit. Kakkuloiden sangat ovat ns väännettävät eli ei pitäisi kovin herkästi hajota. Lisäksi niihin laitetaan korvantauskiepit. Jiihaa.

Kakkulakaupoilta siirryttiin postiin noutamaan pakettia ja vietiin se eskarille. Kotona oli tarkoitus laitella evästä junnulle mutta kuinka ollakaan, irkulla kävi kerrankin säkä ja satuin kurkkaamaan kalenteriin. Käääk! Junnulla oli aika hammaslääkäriin. Aikaa kymmenen minuuttia ja irkku ei muistanut edes että mihin toimipisteeseen se hiton aika olikaan.

Siinä sitä sitten survottiin puhelin korvalla kohti keskustaa samantien. Onpa käyty nyt sekin, olimme juuri ajoissa paikalla. Kaksi reikää löytyi hampaista, pakko myöntää että olen vähintäänkin yllättynyt että vasta nyt niitä reikiä sieltä löytyi. Junnu kun on syönyt antibioottikuureja enemmän kuin laki sallii ja astmalääkkeetkin kuulemma heikentävät hampaiden kiillettä ja aiheuttavat vaurioita pintoihin.

Mutta kuulkaa, se oli siinä ja siinä, ettei irkulla mennyt hermo hammashoitajaan. Ei jumankekkula! Täti tuumi junnulle että kaakao, mehu, karkit ja sokeri muroista pois. Syöt mieluiten ruisleipää ja juot vettä. Anteeksi mitä? Meillä ei mehua juoda oikeastaan koskaan. Kaakaoa saa aamu-, väli- ja iltapalan yhteydessä jos tarjolla on voikkoa. Muulloin sitäkään ei litata. Muroja meillä on erittäin harvoin koska ne on liki tyhjää energiaa.

Ja mitä tekikään junnu. Totesi ettei syö ja juo enää sitten mitään. Että jos ei kerran aamulla saa kaakaoa eikä illallakaan ja muroihinkaan ei saa sokeria, niin hän on syömättä. Siis haloo! Jos tenava on kuin kuivan kesän orava eikä karkkipäiväkään ole kuin sen yhden kerran viikossa niin mitä helvettiä. Totesin hoitajalle että ei meillä juoda mitään muuta kuin vettä "muuten vaan"-periaatteella. Että kaakaoa on tarjolla tiettyinä aikoina mikäli tarjottavien kanssa sopii yhteen. Että muroja meillä syödään vain "juhlan kunniaksi". Että nekö nyt pitäisi sitten pois laitella.

Täti ei selvästikään tajunnut pointtia vaan tuntui ajattelevan, että valehtelen ja oikeasti meillä kuljetaan kaakaomukit kourassa ja syödään muroja sokerilla lounaaksi ja illalliseksi. Perkema! Teki mieli sanoa erinäinenkin ruma sana siinä kun junnun kasvojen ilmeitä katselin. Hyvä ettei toinen itkua vääntänyt kun tajusi että kiellettiin suunnilleen kaikki hyvä. Väärällä alalla kyseinen hoitaja, niin se on!

Aloitin ne allergialääkkeetkin nyt junnulle kun totesin aamulla tämän herättyä silmien rähmivän, nokan valskaavan ja liman lentävän taas iloisesti. Tukossa on perkema poika. Ja totesin siinä samalla että kuinkahan iso osa junnun ongelmista on sittenkin astmaan ja sen lääkitykseen liittyvää. Tosiaan, en edes huomannut ajatella koko asiaa aiemmin kunnolla.

Onhan se tosi, että levottomuudet, pelot ja riekkumiset on aina ajoittuneet astman pahenemiskausiin ja jatkuneet siihen kun lääkitys on saatu tasapainoon ja päästy lisälääkinnästä. Millä ihmeellä minä saan junnun oppimaan siihen jauhemaiseen lääkkeeseen, se kun olisi tehokkaampi ja hoitotasapaino saavutettaisiin pienemmällä määrällä ja nopeammin.

Tänään tuli junnun epikriisikin viime astmapolikäynniltä. Karua kieltä oli taas lukea. Hittolainen. Itseä alkanut todella mietityttämään koko juttu, onko junnulla edes adhd, voiko tarkkaavaisuuskin olla sidoksissa astmaan? Tiedän toki että voi joissain määrin, mutta isommin? Tsemppitestin aikaan kun junnu oli huonossa kunnossa eikä jaksanut kunnolla mitään.

Voi kun olisikin niin hyvä onni, että lääketasapainolla saataisiin junnun olo helpottumaan ja levottomuudet pois. Toisaalta, sekin on mahdollista. Eiköhän paljon asioita selviä kun päästään sinne psykologille asti. Kunpa se aika tulisi suht pian, taitaa tosin olla sinnekin ruuhkaa joten tuskin tässä vielä tällä viikolla sinne asti päästään.

Muuten ei uutta ihmeellistä täältä. Ukko lähti töihin, suurin osa tenavista on edelleen koulussa ja irkku miettii mitä hittoa sitä tekisi. Tekemistä olisi tietysti vaikka muille jakaa, mutta kun en tiedä mistä aloittaisin. Höh. Taidan mennä keittämään päiväkahvit itselleni, jos vaikka saisin sitä kautta aloitettua tehokkaasti kotihommat. Se on moro!